Tarvitsemme laaja-alaisesti toimia yhteiskunnan vahvistamiseksi
Vaikka olemme pärjänneet koronan aiheuttamasta yhteiskunnallisesta stressitestistä tähän asti melko hyvin, niin epidemia on aiheuttanut paljon hoito- ja hoivavelkaa. Tähän on puututtava nopeasti, sillä jos asioita ei hoideta, kustannukset yhteiskunnalle kasvavat entisestään. Puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä, jota se on aiheutunut.
Haaste on suuri, sillä esimerkiksi ikäinstituutin selvitysten mukaan yli 70-vuotiaiden toimintakyvyssä on tapahtunut heikentymistä, mielenterveysongelmat ovat yleistyneet ja yksinäisyyden sekä tarkoituksettomuuden tunteet ovat lisääntyneet. Mitä huonompi elämäntilanne oli epidemian alussa, sen suurempi on keskimäärin tilanteen heikentyminen.
Olen huolissani myös omaishoitajista, sillä omaisten väsyminen näkyy esimerkiksi Omaishoitajaliittoon ja omaishoitajayhdistyksille tulleissa viesteissä. Monin paikoin omaishoitajien vapaapäivät peruuntuivat ja monen omaishoitajan vaativa työ ilman vapaapäiviä on todella raskasta ja voimia vievää. Lisäksi hoidettavan kuntoutuksen katkolla oleminen on johtanut myös hoidettavan toimintakyvyn heikentymiseen ja on tehnyt omaishoitajan työn entistäkin raskaammaksi.
Nyt yhteiskunnan palatessa kohti askel kerrallaan ”normaalimpaa” on ikäihmisten ja heidän läheistensä fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja kognitiivisen toimintakyvyn palauttamiseksi tehtävä kaikki mahdollinen. Myös normaalit peruspalvelut on saatava palautumaan entiselleen. Muuten uhkana on, että vuodepotilaiden määrä ja ympärivuorokautisen hoidon tarve lisääntyy nopeasti ja samalla yhteiskunnan kustannukset kasvavat.
Onneksi hallituksen tuoreessa lisätalousarviossa on iäkkäiden palvelujen varmistamiseksi varattu 60 miljoonan euron lisärahoitus. Varoja kohdistetaan muun muassa kotihoidon asiakkaiden etä- ja kotikuntoutuspalveluihin, hyvinvointia ja toimintakykyä tukeviin toimiin ympärivuorokautisessa hoidossa ja omaishoitoperheiden erityistukeen. Nyt tulee varmistaa, että raha käytetään siihen, mihin se on tarkoitettu, sillä aiemmin esimerkiksi omaishoidon kehittämiseen korvamerkityt rahat eivät aina ole ohjautuneet oikeaan tarkoitukseen.
Nyt tarvitaan myös paljon hallinto- ja organisaatiorajat ylittävää yhdessä tekemistä. Kulttuuri ja liikuntatoimi on saatava mukaan ikäihmisten kokonaisvaltaista toimintakykyä parantavaan toimintaan. Kotihoito tarvitsee tuekseen myös esimerkiksi ulkoiluttajia. Järjestöjen osaamista on nyt kyettävä hyödyntämään entistäkin tehokkaammin. Korona-aika osoitti jälleen järjestöjen ja yhdistysten luovuuden, joustavuuden ja ketteryyden.
Samoin kunnille ollaan lisätalousarviossa ohjaamassa 1,4 miljardin euron tukipaketti, joka koostuu niin verotulojen uudelleenjaosta, valtionosuuksien kasvattamisesta kuin myös esimerkiksi suorasta tuesta sairaanhoitopiireille. Kunnat tuottavat hyvinvointivaltiomme palveluista suuren osan ja onkin äärimmäisen tärkeää, että luomme siltaa yli vaikeiden aikojen. Kuntien taloudellinen tilanne haastaa meidät uudenlaisten toimintamallien etsimiseen, mutta samalla se mahdollistaa rakentaa myös uudenlaista yhdessä tekemisen kulttuuria, esimerkiksi järjestöjen ja kolmannen sektorin kanssa.
Yhdessä tekemistä ja resurssien kohdentamista tarvitaan myös lasten ja nuorten auttamiseen, sillä myös suurelle osalle heistä korona-aika on ollut raskasta. Nyt on nopealla aikataululla puututtava lasten ja nuorten eriarvoistumiseen ja perheitä koskevaan polarisaatioon, jonka koronakriisi on nyt tuonut näkyväksi ja joka osittain näyttää myös pahentuneen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä niihin lapsiin ja nuoriin, joita ei ole tavoitettu etäopiskelun aikana tai sen jälkeen tai joiden osallistuminen koulunkäyntiin tai opiskeluun on ollut vähäistä.
Onneksi lisätalousarviossa on myös vahva panostus osaamiseen sekä lasten ja nuorten hyvinvointiin. Hallitus toteuttaa laaja-alaisen noin 320 miljoonan euron lasten ja nuorten hyvinvointipaketin, jossa on vahvoja toimia, niin koulutukseen, hyvinvointiin ja sosiaalipalveluiden vahvistamiseen kuin syrjäytymisen ehkäisyyn. Nämä ovat ensiarvoisen tärkeistä panostuksia. Lapsiin ja nuoriin panostaminen on paras investointi tulevaan, jonka voimme tehdä.
Äärimmäisen tärkeä myös on, että nuorten työpajatoimintaan ja etsivään nuorisotyöhön suunnataan lisärahoitusta 12 miljoonaa. Etsivään työhön panostaminen on nyt muutenkin tärkeää, sillä epidemian aikana kaikki erityistä apua ja tukea tarvitsevat perheet ja nuoret eivät löytäneet tai päässeet oikea-aikaisen avun pariin osittain siksi että toimintoja oli keskeytetty ja osittain siksi, että he itse peruivat koronan varjolla sovittuja tapaamisia. Tapaamisten perumisia oli esimerkiksi lastensuojeluperheissä ja nyt on nopealla aikataululla tavoitettava ”kadoksissa olleet” perheet.
Tehdään yhdessä kaikkemme, ettei koronaepidemia jätä pysyviä jälkiä yhteiskuntaamme.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Julkaistu Uuden Suomen blogissa 11.6.2020.
