Vammaisyrittäjyys on tärkeä työelämäosallisuuden muoto
Eilen keskiviikkona 27.5. pidettiin Suomen Vammaisyrittäjät ry:n (VamY) 1-vuotisseminaari webinaarin muodossa. Yhdistykseen kuuluu tällä hetkellä noin 50 henkilöä. Olin webinaarissa puhumassa Eduskunnan vammaisasiainyhteistyöryhmän puheenjohtajana. Muina puhujina olivat VamY:n puheenjohtaja Juha Hentula, Suomen yrittäjien varatoimitusjohtaja Anssi Kujala sekä Invalidiliiton pääjohtaja Petri Pohjonen. Tilaisuuden puheenjohtajana toimi VamY:n varapuheenjohtaja Maija Aatelo.
Vammaisyrittäjyydessä yhdistyvät yrittäjyys, vammaisuus ja substanssiosaaminen. Keskeinen kysymys onkin, miten mahdollistetaan vammaisyrittäjien yhdenvertaiset mahdollisuudet yrittäjyyteen ja substanssiosaaminen kehittämiseen? YK:n vammaissopimus korostaa oikeutta yhdenvertaiseen elämään ja tämä tarkoittaa myös oikeutta yrittäjyyteen.
Yhdenvertaiset oikeudet edellyttävät esteettömyyttä, saavutettavuutta, apuvälineiden toimivuutta ja esimerkiksi työolosuhteiden järjestelytuen mahdollisuutta myös vammaisyrittäjille. Tällä hetkellä tukea saavat työnantajat, jotka palkkaavat vammaisen henkilön töihin, mutta vammaisyrittäjien tuki on edelleen heikkoa tai lähes olematonta.
Hallitusohjelmassa puhutaan yrittäjyyden tukemisesta ja toisaalta vammaisten työllisyyden edistämisestä. Siellä ei kuitenkaan puhuta vammaisyrittäjyydestä. Vammaisyrittäjyydestä ei edelleenkään nähdä yhteiskunnassamme yrittäjyyden muotona eikä yrittäjyyttä tunnisteta vammaisten henkilöiden kohdalla työelämäosallisuuden muodoksi. Tämä on kummallista myös siksi, että vammaisten työllisyys on keskimäärin heikompaa.
Invalidiliitonpääjohtaja Petri Pohjonen toi puheessaan esille myös kuntien erilaiset käytännöt vammaispalvelujen myöntämisessä. Yhdenvertaisuuden näkökulmasta on kestämätön tilanne, että palvelut – siis myös yrittäjyyden edellytykset – riippuvat siitä, missä kunnassa asut. Vammaispalvelut eivät ole ylimääräisiä etuuksia vaan ne ovat vammaisille kuuluvia oikeuksia, joiden avulla mahdollistetaan yhdenvertainen osallistuminen yhteiskuntaan.
Monella vammaisella – myös vammaisyrittäjällä – on kokemus siitä, että kuntien vammaispalveluissa ei mietitä, miten voidaan mahdollistaa yhdenvertainen osallisuus tai esimerkiksi yrittäjänä toimiminen. Siellä mietitään liian usein, millä keinoin voisi evätä haettu palvelu tai apuväline.
Vammaispolitiikka ei ole puoluepolitiikkaa ja siksi toivonkin, että jokaiseen puolueeseen löytyisi ensi kevään kuntavaaleissa runsaasti vammaisia – myös vammaisyrittäjiä – ehdokkaaksi. Epäkohdat johtuvat usein tietämättömyydestä ja kokemusasiantuntijuus toisi varmasti uutta näkökulmaa myös kunnallisessa päätöksenteossa vammaisten yhdenvertaisuutta koskeviin asioihin.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Eduskunnan vammaisasiain yhteistyöryhmän puheenjohtaja
Julkaistu Uuden Suomen blogissa 28.5.2020.
