Nyt ollaan oikealla tiellä ikäihmisten oikeuksien parantamisessa – mutta tehtävää riittää ja tarkkana on oltava
Ikäihmisten hoidon laadussa on ollut ongelmia jo vuosia, mutta viime keväänä esille tulleet räikeät laiminlyönnit havahduttivat kaikki siihen, että muutoksia on saatava aikaan. Hallituksen esitys uudeksi vanhuspalvelulaiksi onkin nyt eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsiteltävänä.
Toivon, että tuleva lainsäädäntö huomioi riittävästi sen, että henkilöstömitoituksen lisäksi huomiota on kiinnitettävä myös henkilöstön ammattitaitoon ja osaamiseen.
Kuka tahansa ei voi olla hoitamassa ikäihmisiä. Ikäihmisten ympärivuorokautisessa hoidossa toteutetaan elämän loppuvaiheen hoitoa, jossa tarvitaan laaja-alaista tietoperustaa ja eettistä osaamista. Esimerkiksi muistisairaan inhimillinen kohtaaminen ja toimintakyvyn ylläpitäminen edellyttävät vankkaa ammattitaitoa. Koronaepidemia on tuonut entisestä enemmän esiin työn vaativuuden.
Olen Tehyn ja SuPerin kanssa samaa mieltä siitä, että välitöntä asiakastyötä tekevän vanhuspalvelujen hoitohenkilöstön on oltava ensi sijassa nimikesuojattuja lähi- ja sairaanhoitajia. Kokonaisvaltaisessa hoidossa tarvitaan myös muita ammattihenkilöitä, mutta heitä ei voi laskea mitoitukseen. Myös hoiva-avustajia voidaan käyttää tukipalvelutehtävissä, mutta tukipalvelutehtäviä ei saa laskea mitoitukseen. Selkeyden vuoksi olisikin parempi käyttää Tehyn ja SuPerin suosittelemaa tukipalvelutyöntekijä-nimikettä. Järjestöjen huoli siitä, että hoiva-avustajia laitetaan tälläkin hetkellä tehtäviin, jotka ovat heille liian vaativia, on todella aiheellinen.
Valvonnan tehostaminen on välttämätöntä
Hoivakriisi osoitti selvästi myös sen, että Suomessa on valvonnassa edelleen vakavia puutteita. Esimerkiksi Eduskunnan oikeusasiamies on toistuvasti nostanut kertomuksissaan vanhusten hoidon ja sen valvonnan puutteet esille.
Ihmisoikeuskeskus aloitti keväällä 2019 systemaattisen työn ikäihmisten oikeuksien edistämiseksi ja tähän työhön eduskunta myönsi myös lisäresursseja. Lokakuussa 2019 Ihmisoikeuskeskus julkaisi muun muassa ’Ikääntyneiden henkilöiden oikeudet -keskeiset kansainväliset sopimukset ja kansallinen lainsäädäntö’ -julkaisun, johon on koottu ikääntyneiden oikeuksien kannalta keskeisiä sopimuksia. On erittäin tärkeää puhua ikääntyneiden oikeuksista myös ihmisoikeuksien toteutumisen näkökulmasta.
Valvonta ja ohjaus paranevat myös, kun vanhusasiavaltuutettu aloittaa työnsä. Hallitusohjelman mukaisesti esitystä valtuutetun viran perustamiseksi valmistellaan parhaillaan oikeusministeriössä ja eduskunta pääsee käsittelemään esitystä alkusyksystä. Valtuutetun tehtävänä on yhdessä muiden viranomaisten kanssa seurata ikäihmisten oikeuksien toteutumista ja tuoda vanhusväestön näkökulmaa lainsäädäntötyöhön sekä edistää näihin liittyvää vuoropuhelua ja tuoda vanhusten ääntä kuuluville yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.
Näiden lisäksi myös Valviralla eli sosiaali- ja terveydenhuollon lupavirastolla on merkittävä rooli ohjauksessa, valvonnassa ja lupahallinnon hoitamisessa.
Koska valtakunnallisia ohjaus- ja valvontatahoja on useita, on tärkeää tehdä selkeää työnjakoa. Työtä riittää kaikille eikä päällekkäistä työtä kannata tehdä.
Valtakunnallisesta ohjauksesta ja valvonnasta huolimatta valvonnan perusta on oltava alueilla ja kunnissa, sillä siellä tunnetaan paikalliset olosuhteen ja toimintapaikat parhaiten. Valitettavasti esimerkiksi aluevalvontaviranomaisten resurssit ovat niin niukkoja, etteivät ne pysty tekemään riittävästi valvontakäyntejä hoitoyhteisöihin. Valvontaviranomaiset ovat itse tuoneet tämän ongelman selkeästi esille. Tämä oli yksi keskeisiä syitä siihen, että ”hoivakriisi” pääsi niin pahaksi. Tähän tulisi saada korjausta. Pelkästään omavalvontaan luottaminen on ollut virhe.
Uskon ja toivon, että koronakriisistä ja sen tuomista taloudellisista haasteista huolimatta, vanhusten hoidon laadun kehittämisessä ollaan menossa oikeaan suuntaa. Työtä on jatkettava, sillä kysymys on ikäihmisten ihmisoikeuksista.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Julkaistu Savon Sanomien blogissa 26.5.2020.