Olisit painanut vain jotain nappia?
Muun muassa tällaisia viestejä olen saanut perjantain äänestyskäyttäytymisestäni päätettäessä sukupuolineutraaliavioliitosta eduskunnassa. Olisiko tämä ollut vastuullista toimintaa? Tiedän, että näin toimimalla olisin päässyt helpommalla. Kun menee joukon mukana, ei joudu kohun keskelle.
Entäpä, kun kyseessä on asia, joka vaikuttaa niin syvällisesti yhteiskuntaan ja ihmisten elämään? Voiko tällaisessa asiastakin painaa vain nappia, jotta pääsee helpolla.
Minulle tämän asian pohdinta on ollut todella raskasta, sillä minulla on ollut aina vankka mielipide siitä, että avioliitto käsitteenä ja instituutiona on naisen ja miehen välinen sopimus. Olen kuitenkin tämän prosessin aikana tietoisesti halunnut kuunnella ja oppia myös toisen näkökannan edustajilta. Ja samalla kun olen kuunnellut, on ehdottomuuteni karissut. Itse olisin toivonut, että yhdenvertaisuutta olisi voitu edistää parisuhdelakia kehittämällä, mutta ymmärrän täysin niitä henkilöitä, jotka haluavat mahdollistaa avioliiton kaikille pareille. Eettinen ristiriita sisälläni oli niin suuri, että koin vastuulliseksi toiminnaksi olla äänestämättä. Jos joku ajattelee, että halusin miellyttää kaikkia äänestäjiä, niin se ei kyllä pidä paikkaansa , sillä osasin kyllä jo etukäteen aavistaa joutuvani ”silmätikuksi”.
Tätä keskustelua viime viikkoina seuratessa ja nyt kohun keskellä ollessa, olen surullinen siitä, miten huonosti me osaamme sivistynyttä, asiallista, toinen toisensa mielipiteitä arvostavaa ja kunnioittavaa keskustelua. Miksi me kuvittelemme, että minun totuus on ainoa totuus ja kaikki muut ovat väärässsä? Miksi toisella tavalla ajattelevat pitää aina teilata, syyllistää, mitätöidä? Miksi emme voisi ajatella, että toista kuuntelemalla ja erilaiset mielipiteet hyväksymällä voisimme oppia ymmärtämään tätä maailmaa laajemmin? Politiikonkin on mielestäni lupa sanoa, ettei hänellä ole ehdotonta kantaa asiaan. Luulen, että jos kulttuurimme mahdollistaisi tämän, saisimme parempia päätöksiä aikaan.
Jos vastakkainasettelun sijasta olisimme tässäkin asiassa hyväksyneet sen, että molempien osapuolten näkemyksillä on oikeutuksensa ja kumpikaan ei ole väärin, olisimme kenties löytäneet paremman ratkaisun. Yksi tällainen mahdollisuus olisi ollut esimerkiksi presidentti Niinistön julkituoma ajatus siitä, että kaikki liitot olisivat juridisesti pariliittoja.
Merja Hyvä, kirjoitat, että ”sillä minulla on ollut aina vankka mielipide siitä, että avioliitto käsitteenä ja instituutiona on naisen ja miehen välinen sopimus.”. ihmettelen sitä, että et sitten äänestänyt vakaumuksesi mukaan. Kirjoitat myös, että ”Kun menee joukon mukana, ei joudu kohun keskelle.” Nyt joudut kohun keskelle, vaikka et ilmaissut vakaumustasi. Et mennyt puolueesi valtavirran mukaan, mutta et uskaltanut kuitenkaan seistä oman vakaumuksesi takana.