Koronaepidemia ei tarkoita palvelujen lakkauttamista
Olen kirjoittanut ja puhunut viime viikkoina paljon erilaisista valmiuslain tulkinnoista eri puolilla Suomea. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on mietinnöissään korostanut, että valmiuslain mukaisia toimivaltuuksia voidaan käyttää vain, jos tilanne ei ole hallittavissa viranomaisten säännönmukaisin toimivaltuuksin.
Valitettavasti valmiuslain nojalla on joissakin kunnissa ja hoitoyhteisöissä jopa lopetettu erilaisia toimintoja ”varmuuden vuoksi” pohtimatta lainkaan, ovatko nämä toimenpiteet välttämättömiä valmiuslain tarkoituksen näkökulmasta. Näissä tilanteissa ei ole myöskään pohdittu asiakkuuksien keskeytyksestä aiheutuvia haittoja tai sitä, miten toiminnat voisi järjestää vaihtoehtoisella tavalla.
Olen saanut useista viestejä huolestuneilta kansalaisilta asiaan liittyen ja nyt jaan erään omaisen kertomuksen. Omaisen kertomusta on muutettu vain sen verran, ettei henkilöitä tai paikkakuntaa voi tunnistaa. Luvan tarinan julkaisuun olen saanut viestin lähettäneeltä henkilöltä.
”40-vuotias tyttäreni asuu kehitysvammaisen ryhmäkodissa. Hänellä on etenevä sairaus ja hän on vaikeasti vammainen. Hän on saanut säännöllistä Kelan korvaamaa fysioterapiaa toimintakyvyn ylläpitämiseen.
Ryhmäkoti kielsi fysioterapeutin käynnit ryhmäkodissa maaliskuun puolessa välissä, vaikka yritin perustella fysioterapian välttämättömyyttä.
Huhtikuun alussa laitoin aluehallintoviranomaisille sähköpostia ja sain vastauksen, jossa kerrottiin, että vierailukieltojen suhteen on noudatettava hallinto-oikeudellista suhteellisuusperiaatetta. Vierailukielto ei koske välttämättömiä kuntoutuspalveluja kuten fysio- ja toimintaterapiapalveluja. Yleisperiaatteena on se, että lähikuntoutusta käytetään vain silloin, kun se on erityisen tarpeellista. Etäkuntoutus on ensisijainen.
Hankin etäkuntoutusta varten IPadille ohjelman, mutta ryhmäkodin työntekijät sanoivat, ettei heillä ole aikaa osallistua avustajina fysioterapeutin antamaan etäkuntoutukseen.
Sen jälkeen laitoin kaupungin tartuntataudeista vastaavalle hallintoylilääkärille kysymyksen ja AVI:n vastauksen ja hän kertoi kaupungin noudattavan AVI:n linjausta ja viestitti asiasta asumispalvelujen vastuuhenkilölle, joka otti yhteyden ryhmäkotiin.
Ryhmäkodin esimies ei kuitenkaan edelleenkään suostunut fysioterapeutin käynteihin, koska ei nähnyt kuntoutusta tarpeellisena epidemian aikana. Tyttäreni tilanne heikkeni nopeasti ja henkilökuntakin huomasi jäykkyyden lisääntyneen. Lisäksi Kela alkoi ihmettelemään, kun kuntoutuskertoja jää käyttämättä.
Nyt lopultakin fysioterapeutin käynnit on sallittu ryhmäkodin ulkopuolisessa tilassa, mutta vahinko on jo tapahtunut eli ei ole varmaa, pystyykö liikkuvuutta enää parantamaan.”
Tällaisia tilanteita on eri puolilla Suomea paljon. Kuten aluehallintoviranomaisen päätöksessä todetaan, nyt on osattava käyttää oikein suhteellisuusperiaatetta. Jos poikkeusolojen takia lopetamme ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta välttämättömät palvelut, aiheutamme valtavan paljon inhimillistä kärsimystä ja samalla tulevaisuuden sosiaali- ja terveystoimen kulujen kasvua. Tämä ei ole poikkeuslain tarkoitus.
Nyt on tärkeää ottaa ohjenuoraksi inhimillisyys ja terve järki.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Julkaistu Uuden Suomen blogissa 7.5.2020.
