Arvot ohjaamassa toimintaa korona-aikana
Eettiset ja moraaliset arvot koskevat sitä, mikä on hyvää tai pahaa, mikä on oikein tai väärin ja mikä teko on oikein ja mikä väärin.
Hoitotyön ja koko sosiaali- ja terveystoimen perustana ovat eettiset arvot ja periaatteet. Hoitotyö on jatkuvaa eettisten valintojen tekemistä. Mitä haavoittuvammassa asemassa olevaa ihmistä autetaan ja hoidetaan, sen tärkeämpää on, että työntekijät ja hoitoyhteisöt peilaavat omaa toimintaansa eettiseen arvoperustaan. Tässä kirjoituksessa pohdin asiaa hoitokodeissa asuvien muistisairaiden näkökulmasta – ja erityisesti koronaepidemian aikana.
Tärkeimpänä arvona pidetään yleensä ihmisarvoa. Se kuuluu kaikille. Ajatus siitä, että kaikilla ihmisillä on sama arvo, tarkoittaa myös sitä, että kaikilla tulee olla elämäntilanteesta, varallisuudesta, terveydentilasta yms. riippumatta sama oikeus ihmisarvoiseen elämään ja samat ihmisoikeudet. Keskeisimpiä ihmisoikeuksia mainitaan yleensä vapaus, turvallisuus, hyvinvointi, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus.
Oikeutta elää ihmisarvon mukaista elämää ja oikeutta kuolla arvokkaasti voidaan pitää sellaisena inhimillisenä oikeutena, jonka ”hyvän” yhteiskunnan tulisi taata jäsenilleen.
Oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon vaatimukset osana ihmisarvoa pitävät sisällään ajatuksen myös siitä, että kaikille on suotava sama oikeus tulla kohdelluksi ainutkertaisena ihmisenä ja yksilönä.
Tämä tarkoittaa muun muassa:
- ihmisen vapauden ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamista
- omien arvostusten, oman vakaumuksen kunnioittamista sekä oikeutta elää niiden mukaisesti
- oikeutta omaan henkilökohtaiseen elämäntyyliin
- oikeutta tulla kohdelluksi niin, että henkilökohtaista elämäntarinaa, muistoja sekä elämyksiä ja käsityksiä nykyisyydestä kunnioitetaan
Yhteisökodissa asuvien muistisairaiden hoidossa joudutaan jatkuvasti pohtimaan näiden oikeuksien toteutumista. Sairauden edetessä esimerkiksi muistisairaan vapautta ja itsemääräämisoikeutta joudutaan rajoittamaan, mutta jos hoitoyhteisössä on korkea eettinen toimintatapa, siellä rajoittavien toimenpiteiden käyttö halutaan minimoida mahdollisimman vähiin ja se tehdään aina ihmisarvoa kunnioittavalla tavalla.
Kaksi edellistä hallitusta on yrittänyt saada aikaan Suomeen itsemääräämisoikeuslakia, joka turvaisi haavoittuvassa asemassa oleville kansalaisille itsemääräämisoikeuden toteutumisen niin hyvin kuin mahdollista. Tämä hallitus yrittää jälleen saada tämän lainsäädäntötyön valmiiksi. Lakia tarvitaan, sillä tällä hetkellä itsemääräämisoikeutta noudatetaan eri tavoin eri hoitoyhteisöissä. Joissakin hoitokodeissa muistisairaiden rajoitustoimenpiteet ovat edelleen arkipäivää. Toisaalta meillä on paljon myös yhteisökoteja, joissa osataan toimia niin ammattitaitoisesti ja luovasti, ettei turhaa rajoittamista tarvita.
Mitä koronaepidemia tarkoittaa inhimillisen elämän näkökulmasta?
Korona-epidemian aikana olemme jälleen uudessa tilanteessa. Muistisairaiden suojeleminen virustartunnalta voi olla ristiriidassa arvokkaan elämän turvaamisen näkökulmasta. Muistisairaan hyvään elämään kuuluu mielekäs tekeminen ja harrastaminen, liikkuminen, ulkoilu ja läheiset ihmissuhteen. Jos nämä kaikki kielletään muistisairaan fyysinen ja psyykkinen kunto romahtaa nopeasti. Muistisairas ei pysty myöskään aina ymmärtämään, miksi hänen elämäänsä rajoitetaan ja hänet eristetään muista.
Tällaisessa tilanteessa helposti myös haasteellinen käyttäytyminen kuten esimerkiksi aggressiivisuus ja levottomuus, lisääntyvät. Tämä voi jopa johtaa rauhoittavien lääkkeiden käytön lisäämiseen. Muistisairaalla rauhoittavat lääkkeet usein heikentävät toimintakykyä ja pahimmillaan edesauttavat vuodepotilaaksi joutumiseen. Jos nykyiset karenssisäännökset ja niiden toteutustapa jatkuu pitkään nykyisellään, meillä on syksyllä huomattavasti nykyistä enemmän vuodepotilaita hoidettavana.
Eettisen osaamisen lisäksi hoitotyössä tarvitaan luovuutta. Nyt luovuudelle on kova kysyntä mietittäessä, miten voidaan ulkoilu, harrastaminen, läheisten tapaaminen ja yleensä elämän mielekkyyden turvaaminen järjestää mahdollisimman turvallisella tavalla myös yhteisökodeissa asuville muistisairaille.
Esimerkiksi hoitokoti Wilhelmiinassa Helsingissä hankittiin pihalle kontti, jossa asukkaat voivat tavata läheisiään lasiseinän takana. Jokaisen hoitoyhteisön pihalle ei tällaista konttia saada, mutta olisiko samankaltaisia luovia ratkaisuja mahdollisuus kehitellä? Miten saadaan järjestettyä ulkoilu ja muuta mielekästä toimintaa arkeen? Voisivatko eri taiteilijat tulla esiintymään ikkunan taakse tai voisiko fysioterapeutti tulla lasin takaa pitämään jumppahetkeä? Keinoja löytyy, jos tahtoa on ja jos muistetaan, että hoitotyössä on aina tavoitteena inhimillisen elämän varmistaminen hoidossa oleville ihmisille.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
PS. Tartuntojen torjumisessa keskeinen asia saada asianmukaiset suojavarusteet työntekijöille. Esimerkiksi kankaiset suojamaskit eivät kuulu ammattilaisten käyttöön, sillä ne eivät suojaa riittävästi tartunnoilta.
Julkaistu Savon Sanomien blogissa 5.5.2020.
