Suomi tarvitsee kaikkien työpanoksen

Kun puhutaan vaikeasti työllistettävien tilanteesta, joudumme käyttämään käsitteitä, jotka helposti aiheuttavat väärinkäsityksiä ja epäselvyyksiä. Mitä on kuntouttava työtoiminta, osatyökykyinen, kohtuulliset mukautukset, työhönvalmennus? Miten vaikeasti työllistyvien työllisyyttä mahdollista parantaa? Entä jos avoimille työmarkkinoille työllistyminen ei onnistu?

Hallitusohjelmassa puhutaan paljon osatyökykyisten ja vammaisten työllisyyspotentiaalista. On kuitenkin tärkeää muistaa, etteivät kaikki vammaiset ole osatyökykyisiä. Joukossa on henkilöitä, jotka pystyvät toimimaan työelämässä täysipainoisesti ja kokoaikaisesti, jos esimerkiksi kohtuulliset mukautukset on hoidettu asianmukaisesti. Kohtuullisilla mukautuksilla tarkoitetaan tapauskohtaisesti toteutettavia tarpeellisia ja asianmukaisia muutoksia ja järjestelyjä, joilla ei aiheuteta suhteetonta tai kohtuutonta rasitetta, ja joilla varmistetaan vammaisten ihmisten mahdollisuus nauttia tai käyttää kaikkia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia yhdenvertaisesti muiden kanssa. Selvitysten mukaan työantajat eivät tiedä riittävästi siitä, että heillä on mahdollisuus saada ns. työolosuhteiden järjestelytukea kohtuullisten mukautusten toteuttamiseen.

Toki vammaisissa on myös osatyökykyisiä ja heidänkin kohdallaan on syytä muistaa, että kaikilla ihmisillä tulisi olla oikeus osallistua taloudelliseen toimintaan, tehdä työtä ja kokea työpanoksensa olevan merkityksellinen ja hyödyttävän yhteiskuntaa. Merkityksellisyyden kokeminen edellyttää myös sitä, että työstä saa palkkaa. Esimerkiksi kehitysvammaisten kohdalla tässä olisi paljon korjattavaa.

Toisaalta osatyökykyisistä voi olla myös erityisasiantuntijoita ja -osaajia, joiden työpanos muodostuu erityisen tärkeäksi työyhteisölle, vaikka he pystyvät työskentelemään vain osa-aikaisesti.

Mikä on työhönvalmentaja?

Hallitusohjelmassa luvataan TE-toimistoihin lisää työhonvalmentajia auttamaan vaikeasti työllistäviä. Työhönvalmentajan tehtävänä on auttaa työnhaun ja työllistymisen eri vaiheissa. Avusta hyötyvät varsinkin sellaiset henkilöt, jotka tarvitsevat erityistä tukea. Työhönvalmentajan työnkuva on laaja ja työhönvalmentajat tekevät yhteistyötä asiakkaidensa kanssa yleensä kaikissa työnhaun vaiheissa asiakkaiden yksilölliset tilanteet huomioiden.

Työhönvalmentajat auttavat asiakkaitaan kartoittamaan mahdollisia työpaikkoja. Usein työhön käydään työkokeilun kautta ja tämä on otettava huomioon työmahdollisuuksia etsittäessä. Työhönvalmennuksen asiakkailla saattaa olla puutteellinen tai jopa vääristynyt kuva omasta ammattitaidosta ja osaamisesta, joten ohjausprosessi on usein aloitettava keskustelemalla asiakkaan kanssa tämän omista vahvuuksista ja heikkouksista. Kun oma työnhakijaminä on selvitetty, on työnhaun dokumenttien kirjoittaminen tai ajan tasalle saattaminen myös helpompaa.

Työhönvalmentajan työ on vaativaa ja esimerkiksi vammaisten työllistymisen helpottamiseksi olisikin tärkeä varmistaa, että työhönvalmentajissa on myös henkilöitä, jotka ovat erikoistuneet eri vammaisryhmien työllistymisen erityiskysymyksiin.

Entä mitä on kuntouttava työtoiminta?

Viime viikolla oli eduskunnassa lähetekeskustelu kuntouttavan työtoiminnan epäkohtien korjaamisesta. Kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu henkilöille, jotka eivät työ- tai toimintakyvyn rajoitteiden takia voi osallistua julkisiin työvoimapalveluihin tai työhön. Nyt ehdotetut lakimuutokset ovat tarpeellisia, sillä kuntouttavaa työtoimintaahan käytetään tällä hetkellä väärin ja myös toimintatavat kuntouttavassa työtoiminnassa ovat usein olleet toimimattomia. Kuntouttavassa työtoiminnassa on ihmisiä, jotka eivät sinne kuulu, ja toisaalta toiminta ei ole aina suinkaan kuntouttavaa.

Jatkossa toiminnasta tavoitteellista ja velvoittaa myös yksilökohtaiseen tukeen, ohjaukseen ja valmennukseen. Usein vaikeasti työllistyvien kohdalla on ensin hoidettava esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmia sekä muita laaja-alaisia sosiaalisia ongelmia ennen kuin siirtyminen kohti työmarkkinoita on edes periaatteessa mahdollista. Siksi entistä enemmän on kiinnitettävä huomiota siihen, että kuntouttava työtoiminta on integroitu henkilön tarvitsemien sosiaali‑, terveys- ja kuntoutuspalvelujen, julkisten työvoimapalvelujen sekä muiden palvelujen ja tukitoimien kanssa. Tähän tässä lakiesityksessä nyt pyritään.

Kaiken perustana on oltava se, että henkilön työ- ja toimintakyky on arvioitu ensin mahdollisimman kattavasti, ja tämän perusteella henkilön kanssa yhdessä laaditaan tavoitteellinen, yksilöllinen ja henkilökohtainen suunnitelma edetä työllistymisen polulla tai parantaa elämänhallintaa. Vaikeasti työllistyvien kohdalla korostuu riittävän pitkäkestoinen rinnalla kulkeminen. Tähän todellakin osaavia ja ammattitaitoisia ohjaajia. Jatkossa kunnille tulee tiukempi velvoite siitä, että henkilö saa tarvitsemaansa tukea ja ohjausta ja että asiakas- ja palveluprosessit ovat laadukkaita ja vaikuttavia. Näin toimien on mahdollista lisätä kuntouttavasta työtoiminnasta palkkatukityöhön ja jopa avoimille työmarkkinoille siirtymistä.

Entä jos avoimille työmarkkinoille siirtyminen ei ole mahdollista?

Hyvinvointitalouden kannalta keskeiset yhteiskunnalliset tavoitteet ovat osallisuuden vahvistaminen, hyvinvoinnin ja hyvän elämän edellytysten luominen sekä yhdenvertaisuuden takaaminen. Sen sijaan, että pohdittaisiin, miten saadaan ihminen mukautettua työhön sopivaksi, on syytä pohtia, miten jokaiselle löytyy sopiva työ. Tämä tarkoittaa sitä, että yksilölle asetettujen vaatimusten rinnalla asetetaan vaatimuksia myös työlle. Esimerkiksi osatyökykyisille ja pitkäaikaistyöttömille tulisi aktiivisesti räätälöidä sellaisia työ- ja osallistumismahdollisuuksia, joihin he voisivat aidosti tarttua ja josta he saavat palkkaa.

Investoimalla sellaisiin palvelurakenteisiin ja toimintamalleihin, jotka tehokkaalla tavalla tukevat toimintakykyä, lisäävät osaamista ja torjuvat syrjään joutumista, voimme pitkällä aikavälillä päästä tilanteeseen, jossa nopeatkaan muutokset työssä ja työelämässä eivät synnytä suuria ongelmia yksilötasolla tai yhteiskunnassa. Vaikka lyhyellä tähtäimellä ihmisten tukemiseen panostaminen tuottaa taloudellisia kustannuksia, esimerkiksi julkinen työllistäminen palkkatuen avulla yrityksiin tai järjestöihin, pitkällä aikavälillä toteutuvat hyvinvointihyödyt tekevät panostuksista taloudellisesti kannattavia. Mikäli panostukset ihmisten hyvinvointiin jätetään tekemättä, se näkyy väistämättä yhteiskunnan huono-osaisuutena, syrjään joutumisena ja niistä aiheutuvina kustannuksina.

Yksi käyttökelpoinen mahdollisuus olisi pitkäkestoisten työpaikkojen luominen järjestöihin. Järjestöissä tehdään paljon yhteiskunnallisesti merkittävää ja tärkeää työtä esimerkiksi ikäihmisten kotiapuna, mitä mikään muu taho yhteiskunnassa hoida. Puiden kantaminen, kaupassa käyminen ja lumityöt mahdollistavat ikäihmisen kotona asumisen pidempään. Lisäksi työntekijän näkökulmasta pienikin työnteko parantaa hyvinvointia ja lisää kokemusta yhteiskuntaan kuulumisesta.

Kun palkkatuetun työn vaikuttavuutta arvioidaan, niin avoimille työmarkkinoille siirtyvien määrän lisäksi on huomioitava myös muut yhteiskunnalliset vaikutukset. Jokaisen työpanos yhteiskunnan rakentamisessa on yhtä arvokas. Meidän tulee löytää vahvempia tapoja tarjota esimerkiksi vammaisille ihmisille ja osatyökykyisille mahdollisuuksia osallistua ja rakentaa omaa elämää omista lähtökohdista ja heitä tasavertaisesti kuunnellen.

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

Eduskunnan vammaisasiainyhteistyöryhmän puheenjohtaja

Julkaistu Uuden Suomen blogissa 5.3.2020.