Kehitysvammaisten työllisyyttä voidaan edistää
Suomi on ratifioinut YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen vuonna 2016, mutta edelleenkään Suomessa ei toimita tämän sopimuksen mukaisesti. Viime viikolla eduskunnassa käytiin tekemäni keskustelualoitteen pohjalta laaja keskustelu vammaisten oikeuksien toteutumisesta Suomessa.
Keskustelun kokonaisuudessaan voi katsoa täältä.
Puutteita vammaisten oikeuksien toteutumisessa on muun muassa asumiseen, osallisuuteen, työssä käymiseen ja työstä satavaan palkkaan sekä toimeentuloon liittyen.
Kaikilla ihmisillä tulisi olla oikeus osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan, tehdä työtä ja kokea työpanoksensa olevan merkityksellinen ja hyödyllinen yhteiskunnalle. Merkityksellisyyden kokeminen edellyttää myös sitä, että työstä saa palkkaa. Yhdenvertaisuusvaltuutettu onkin aiheellisesti kysynyt, olisiko syytä asettaa vammaisia työntekijöitä koskevia selkeitä rekrytointitavoitteita ja kehittää uudenlaisia tukitoimia, joiden avulla vammaisten palkkatyöhön osallistuminen olisi nykyistä useammin mahdollista. Suomi tarvitsee kaikkia kansalaisia ja kaikkien osallisuutta yhteiskunnassa. Olemme kaikki tärkeitä!
Yhä useammalla kehitysvammaisella henkilöllä on ammattikoulutus, ja se mahdollistaa tehdä monenlaisia työtehtäviä normaalissa palkkatyössä, etenkin jos työelämään siirryttäessä on mahdollista saada oikeanlaista työhönvalmennusta. Kehitysvammaliiton selvityksen mukaan kehitysvammaisia henkilöitä palkkatyöhön palkanneet työnantajat ovat pääsääntöisesti erittäin tyytyväisiä päätökseensä.
Valitettavan monella työnantajalla on kuitenkin asenteissa korjattavaa tai sitten he eivät tiedä tarpeeksi esimerkiksi siitä, millaista tukea he voivat saada vammaisen henkilön työllistämiseen. Työnantajilla on mahdollisuus saada esimerkiksi työolosuhteiden järjestelytukea, mutta suurin osa ei tiedä tästä tukimuodosta. Työnantajille suunnattua koulutusta ja tiedotusta olisikin lisättävä. Työhönvalmentajia voisi käyttää enemmän myös työnantajien valmennukseen.
Hallitusohjelmassa on monia hyviä kirjauksia vammaisten työllisyyden parantamiseksi. Sinne on kirjoitettu muun muassa:
Ensinnäkin, että sosiaalisesti kestävä hyvinvointivaltio ottaa huomioon myös vammaisten osallisuuden sekä mahdollisuuden itsenäiseen elämään, kouluttautumiseen ja työllistymiseen. Haluamme, että kaikki pysyvät mukana.
Toiseksi, että kolmannen sektorin palkkatukeen on tarkoitus kytkeä vahva yksilöllinen tuki, työkyvyn kartoitus ja muita palveluita siten, että mallista tulee uusi tuki avoimille työmarkkinoille siirtymiseen. Toisaalta järjestöissä tehdään myös yhteiskunnallisesti tärkeää työtä ja sen takia esimerkiksi pitkäkestoisen työpaikkojen luominen järjestöihin mahdollistaisi monelle työpaikan.
Kolmanneksi hallitusohjelmaan on kirjattu, että parannetaan työhönvalmentajien saatavuutta alueilla. Saatavuuden lisäksi olisi syytä parantaa myös valmentajien ammattitaitoa, niin että he paremmin pystyisivät huomiomaan myös erilaisten vammaisten henkilöiden erityistarpeet.
Työnteon pitäisi olla myös kannattavaa ja siksi palkkatulon ja eläkkeen yhteensovittaminen on tärkeää. Tällä hetkellä järjestelmä on jäykkä eli työkyvyttömyyseläkkeellä oleva saa ansaita korkeintaan 834 euro kuukaudessa. Jos palkka on suurempi, eläkettä ei makseta. Tämä kannustinloukku voitaisiin korjata ns. lineaarisen mallin avulla, jossa eläke pienenee palkkatulon kohotessa.
Toinen kehitettävä asia olisi tuettu oppisopimus, jossa opiskelijan rinnalla toimii työhönvalmentaja. Tämä mahdollistaisi entistä useammalle ammattiin opiskelun. Ongelma tällä hetkellä kuitenkin on se, että laki ammatillisesta koulutuksesta edellyttää oppisopimuskoulutuksessa vähintään 25 työtunnin viikkoa ja kehitysvammainen voi edellä mainitun ansaintarajan puitteissa tehdä maksimissaan 18 tunnin työviikkoa.
Olemmekin yhdessä eduskunnan vammaisasiain yhteistyöryhmän, jonka puheenjohtajana toimin, kanssa jättäneet kirjallisen kysymyksen, jossa kysytään, mitä kehitysvammaisten oppisopimuskoulutukseen osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi voisi tehdä? Ryhmä on puoluerajat ylittävä ja toimii vammaisten osallisuuden, työllisyyden, vammaispalvelujen sekä esteettömän ympäristön puolesta. Varapuheenjohtajana toimii Noora Koponen (vihr.) ja muita jäseniä ovat Veronika Honkasalo (vas.), Anna-Kaisa Ikonen (kok), Mari Rantanen (PS), Petri Honkonen (kesk.), Sari Tanus (kd) sekä Veronica Rehn-Kivi (RKP).
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Eduskunnan vammaisasiain yhteistyöryhmän puheenjohtaja
Julkaistu Uuden Suomen blogissa 28.2.2020.
