Ammattitaitoon ja osaamiseen panostaminen on vaikuttavan toiminnan edellytys

Muistisairautta sairastavia on Suomessa lähes 200 000. Muistisairauksien riski lisääntyy ikääntymisen myötä, mutta meillä on myös arviolta noin 7 000 työikäistä muistisairasta henkilöä. Muistisairauksia voidaan nykytiedon mukaan ennaltaehkäistä sekä hoitaa ja kuntouttaa tehokkaasti. Tunnistaminen, ennaltaehkäisy ja laadukas hoito vaativat erityisasiantuntijuutta, jota ei sosiaali- ja terveysalan perustutkinnoissa ei saavuteta.

Muistihoitajan ovat yleensä sairaanhoitajakoulutuksen käyneitä henkilöitä, jotka ovat perustutkinnon jälkeen suorittaneet 30 opintopisteen jatko-opinnot esimerkiksi ammattikorkeakoulun erikoistumisopintoina. Nyt valitettavasti tämänkaltaisen koulutuksen tarjoaminen on lähestulkoon tyrehtynyt ja sosiaali- ja terveystoimessa on valtava puute muistisairauksien ennaltaehkäisyyn, tunnistamiseen sekä laadukkaan hoidon toteuttamiseen ja tutkimusnäyttöön perustuvan toiminnan kehittämiseen kykenevistä henkilöistä.

Ongelma on siinä, etteivät ammattikorkeakoulut ole joko halunneet lähteä tarjoamaan erikoistumisopintoja tai sitten maksullisuuden takia niihin ei ole ollut hakijoita. Nyt tilanne sosiaali- ja terveystoimessa on se, että osaamisen puute on valtava eikä varsinaista laajaa muistihoitaja- tai muistityön asiantuntijakoulutusta järjestetä ilmeisesti missään. Tämä on johtanut siihen, että muistiosaaminen on jopa taantunut, eheitä hoitoketjuja ei kehitetä eikä tutkimusnäyttö ohjaa toimintaa, vaan olla palattu ”meillä on aina tehty näin” -malliin.

Tämä on sekä epäinhimillistä sairastuneille että yhteiskunnalle kallista, kun samalla tiedetään, että vaikuttavista ennaltaehkäisyn ja toimintakykyä ylläpitävien ja sairauden etenemistä hidastavien hoitomenetelmien hyödyistä on jo selkeää tutkimusnäyttöä. Ongelma on se, ettei perustasolla ole koulutettuja muistihoitajia ja muistityön asiantuntijoita viemään asiaa käytäntöön.

Aivoterveyden edistäminen -erikoistumiskoulutusta järjestetään useassa ammattikorkeakoulussa eri puolilla Suomea. Esimerkiksi Savonia-ammattikorkeakoulu koordinoi tällaista kahdeksan ammattikorkeakoulun yhdessä järjestämää 30 opintopisteen koulutuskokonaisuutta, joka käynnistyi tammikuussa 2020. Koulutus on maksuton osallistujille tämän ensimmäisen pilottikoulutuksen osalta, mutta jatkossa se muuttuu maksulliseksi. Opinnoissa on laaja näkökulma aivoterveyteen ja niissä käsitellään myös muistisairauksia, mutta ne eivät anna valmiuksia riittäviä valmiuksia työskennellä itsenäisesti muistihoitajana. Savonia järjestää myös maksullista 15 opintopisteen muistihoitajakoulutusta.

Yhdessä nämä kaksi koulutusta antavat hyvät valmiudet muistihoitajan ja muistikoordinaattorin työhön. Maksullisuus voi kuitenkin monelle olla kynnyskysymys opiskeluun hakeutumisessa. Lisäksi joissakin ammattikorkeakouluissa järjestetään Gerontologinen asiantuntijuus YAMK-opintoja, ja siellä on yksi opintomoduuli, joka keskittyy muistisairauksiin.

Koska Muistiliitto ja alan asiantuntijat ovat huolissaan tilanteesta, kysyin ministeri Kiurulta kirjallisella kysymyksellä, voiko hallitus ryhtyä joihinkin toimenpiteisiin muistihoitajien ja muistiasiantuntijoiden koulutuksen lisäämiseksi.

Vastauksessaan ministeri korosti, että kunnat vastaavat tarvittavien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen laadusta. Tämä tarkoittaa myös tarvittavaa muistisairauksien asiantuntemusta, koska ne ovat yleisin palvelujen tarvetta aiheuttava tekijä. Toisaalta työnantajan tulee luoda edellytykset sille, että ammattihenkilö saa työssään tarvittavan perehdytyksen ja että hän voi osallistua ammattitaitonsa kehittämiseksi tarpeelliseen täydennyskoulutukseen.

Toisaalta ministeri korosti, että ammattikorkeakoulut sopivat erikoistumiskoulutusten toteuttamisesta yhteistyössä. Sopimusmenettelyn aikana on tehtävä yhteistyötä työ- ja elinkeinoelämän edustajien kanssa. Näin koulutustarjonnan syntyminen ja vakiintuminen edellyttää työelämän kysyntää koulutukselle.

Ministerin vastaukseen viitaten vetoan sekä koulutuksen järjestäjien että palvelun tuottajiin muistihoitajien, muistikoordinaattoreiden ja muiden muistiosaajien laadukkaan koulutuksen lisäämiseksi. Muistisairaiden laadukkaassa hoidossa ammattilaisten osaaminen on vähintään yhtä tärkeää kuin henkilökunnan määrä. Työnantajien tulisikin muistaa, että käsienparien määrän laskemisen lisäksi, tulisi osata arvioida myös asiantuntemuksen ja osaamisen määrää.

Ammattitaitoon ja osaamiseen panostaminen on vaikuttavan toiminnan ehdoton edellytys. Olen itse aiemmassa työssäni kouluttanut kuntouttavaa hoitotyötä sekä kotihoidossa että ikäihmisten ympärivuorokautisessa hoidossa ja huomannut, että vaikka on kaksi samalla mitoituksella olevaa työyhteisöä, niin toisessa pystytään tekemään kuntouttavaa työtä ja toisessa ei. Ero selittyy asenteilla, ammattitaidolla ja asiantuntijuudella. Toki minimimitoitusta tarvitaan, sillä ilman sitä ei ammattitaitoisinkaan hoitaja pysty laadukkaisiin työsuorituksiin.

-Merja Mäkisalo-Ropponen

Muistiliiton puheenjohtaja

kansanedustaja (sd)

Julkaistu Savon Sanomien blogissa 12.2.2020.