Laadukas hoitotyö edellyttää laadukasta koulutusta

Sairaanhoitajana ja terveydenhuollon opettajana olen huolestunut viesteistä, joita hoitotyön koulutuksesta kantautuu korviini. Viimeisimmässä Sairaanhoitajalehdessä kerrottiin Sairaanhoitajaliiton opiskelijakyselystä 2019. Tulokset ovat huolestuttavia. Noin puolet vastaajista arvioi, että lähiopetusta on liian vähän, eikä se kohdennu oleellisiin asioihin. Myös simulaatio-opetuksen vähäisyyttä kritisoitiin. Puutteena nähtiin myös se, etteivät opettajat käy tapaamassa opiskelijoita harjoittelussa. Joku vastaajista kommentoi lähiopetuksen määrään toteamalla, että jos lähiopetusta vielä vähennetään, on kuin kävisi kirjekurssin sairaanhoitajaksi.

Huolestuttavaa oli myös se, että kolmannes vastanneista oli kokenut epäasiallista käytöstä harjoittelussa. Kysymyksessä ei eritelty, tuliko epäasiallinen käytös asiakkaiden vai henkilökunnan taholta, mutta avoimissa vastauksissa tuli voimakasta kritiikkiä henkilökunnan käyttäytymistä kohtaan. Esimerkkinä tästä erään opiskelijan vastaus: ”Ei oteta työyhteisöön, ei tervehditä, ei puhuta. Ei neuvonta eikä vastata. Haukutaan virheistä, ilkeillään ja kohdellaan ylimielisesti.” Avoimia vastauksia lukiessa, en ihmettele, että opiskelijat kaipaavat opettajaa harjoittelujaksoille. Harjoittelun ohjaajien tulisi suhtautua opiskelijaan kuten tulevaan työkaveriin. On tärkeää muistaa, että jos opiskelijat karkottuvat pois hoitotyöstä, tulevaisuudessa työ on entistä raskaampaa.

Tulevaisuuden kannalta kaikkein huolestuttavin tulos kyselyssä oli se, että lähes neljäsosa vastanneista sairaanhoitajaopiskelijoista kertoi harkitsevansa alan vaihtoa. Miten ihmeessä meillä on varaa tähän?

Muistiosaamisessa puutteita

Muistiliitossa olemme olleet huolissamme jo pidemmän aikaa siitä, miten heikoilla valmiuksilla muistiosaamisessa sairaanhoitajat joistakin ammattikorkeakouluista valmistuvat. Kuulen joskus sanottavan, ettei kaikkea voi opettaa opiskelun aikana. Muistisairaita on Suomessa lähes 200 000 ja jos jokaisella ajatellaan olevan esimerkiksi 2 läheistä, muistisairaudet koskettavat läheisesti yli puolta miljoonaa suomalaista. Kysymys ei siis ole marginaaliryhmästä.

Myös päihdetyön osaamista valmistuvilla hoitajilla on liian vähän, vaikka päihdeongelman tunnistamiseen, asiakkaan kohtaamiseen ja hoitoon ohjaukseen pitäisi kaikilla ammattilaisilla olla osaamista. Päihde- ja mielenterveystyön opetuksen puutteet toivat myös opiskelijat edellä mainitussa kyselyssä esille.

Muistiliitossa olemme olleet myös huolissamme peruskoulutuksen jälkeisistä erikoistumisopinnoista. Ammattikorkeakouluilla on vapaus järjestää haluamiaan maksullisia erikoistumisopintoja. Tällä hetkellä riittävän laajaa (30 op) ja laadukasta muistihoitajakoulutusta ei todennäköisesti järjestetä missään päin Suomea. Koulutetuista muistihoitajista on valtava puute.

Tämä on johtanut siihen, että muistiosaaminen on jopa taantunut, eheitä hoitoketjuja ei kehitetä, tutkimusnäyttö ei ohjaa toimintaa, vaan olla palattu ”meillä on aina tehty näin” malliin. Tämä on sekä epäinhimillistä että yhteiskunnalle kallista, kun samalla tiedetään, että vaikuttavista ennaltaehkäisyn ja toimintakykyä ylläpitävien ja sairauden etenemistä hidastavien hoitomenetelmien hyödyistä on jo selkeää tutkimusnäyttöä. Olenkin jättämässä aiheesta vastaavalle ministerille kirjallista kysymystä, jotta saamme asian nostettua keskusteluun ja näin myös päätöksentekoon.

Lähihoitajien soveltuvuus

Viimeisenä huolenaiheena tuon esille sen, että kaikki lähihoitajakoulutusta järjestävät oppilaitokset eivät edelleenkään järjestä pääsykokeita ja näin alalle hakeutuu pahimmassa tapauksessa jopa täysin soveltumattomia ihmisiä, joilla ei ole valmiuksia toimia ammatissa.

Soveltuvuustestien puute, liian vähäinen opetus ja pula työssäoppimispaikoista ovat johtaneet siihen, ettei kaikilla valimistuvilla lähihoitajilla ole työssä tarvittavia tietoja, taitoja eikä valmiuksia. Tämä kuormittaa oppilaitosten henkilökuntaa ja voi aiheuttaa vaaratilanteita sekä kasvattaa hoitovirheiden riskiä. Paraskaan opetus ei auta, jos opiskelemaan valitulla ei ole motivaatiota opiskeluun tai hänellä on vakavia elämänhallinnan puutteita. Tästä syystä olen jättänyt aiheesta kirjallisen kysymykset, jotta voimme yhdessä oppilaitoksia kuunnelle löytää ratkaisun tilanteeseen.

Jos olemme huolissamme hoitotyön laadusta, on meidän käännettävä katseemme myös koulutukseen. Pääsääntöisesti suomalainen hoitotyön koulutus on laadukasta, mutta laadukas toiminta edellyttää myös epäkohtien tunnistamista ja tarvittaessa korjausliikkeiden tekemistä.

Ensi vuoden budjetissa hallitus panostaa lisärahoitusta ammattikorkeakouluille ja ammatilliseen koulutukseen. Toivottavasti nämä rahat ohjautuvat lähiopetuksen lisäämiseen ja opiskelijoiden tukemiseen käytännön harjoittelussa. Tämä luo nuorille vakaan ja turvallisen ympäristön opiskella ja kerätä omaa henkistä pääomaa kohti työelämää.

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

PS. Onnea kaikille jouluna hoitotyön ammattiin valmistuville. Olette opiskelleet hienoon ja yhteiskunnallisesti tärkeään työhön!

Julkaistu Savon Sanomien blogissa 17.12.2019.