Hoitajat ansaitsevat parempaa
Olemme saaneet lukea pysäyttäviä uutisia hoitajien kasvaneesta työuupumuksesta. Kiireen lisääntyminen ja siitä johtuvat stressi ja riittämättömyyden tunne ovat olleet toistuvia uutisia hoitoalalla. Keskeisin syy uupumukseen on liian vähäinen työntekijöiden määrä, josta johtuu kestämättömän suuri vastuu. Hoitajat kokevat, että työtehtäviä ei ennätä tehdä kunnolla puhumattakaan siitä, että pystyisi riittävästi huomioimaan potilaiden ja asiakkaiden psyykkisiä tarpeita. Työvuoron jälkeen jää pitkäksi aikaa miettimään, mitä jäi tekemättä ja toivottavasti ei tullut pahoja virheitä.
Tilanne on johtanut myös alan houkuttelevuuden heikkenemiseen, mikä on nostanut esille kysymyksen siitä kuka meitä tulevaisuudessa hoitaa. Nykyisin eläköityy tai alalta poistuu työntekijöitä niin paljon, että esimerkiksi alan opiskelijat ovat jo opintojensa aikana käytännössä täystyöllistettyjä. Vuonna 2018 jäi 2500 hoitoalan työntekijää työkyvyttömyyseläkkeelle. Tämä luku on lähes yhtä suuri, kuin vanhuuseläkkeelle jääneiden määrä.
Tulevaisuudessa kuilu hoitoalan ammattilaisten ja työntekijöiden tarpeen välillä uhkaa kuitenkin revetä kestämättömäksi. Pelkkä koulutuspaikkojen lisääminen ei auta, jos hoitotyöntekijät nykyisellä vauhdilla haluavat vaihtaa alaa tai uupuvat epäinhimillisten työolosuhteiden takia.
Hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi, että Suomessa olisi työhyvinvointi maailman parasta vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen toteuttamiseksi on tarkoitus käynnistää työpaikkojen tueksi monivuotinen kansallinen Työn ja työhyvinvoinnin kehittämisohjelma. Ohjelmassa tulee ottaa laajasti kaikki sidosryhmät mukaan aitoon keskusteluun. Tärkeää osata arvostaa ammattilaisten asiantuntijuutta ja näkemyksiä siitä, miten selvitään tiukkoina taloudellisinta aikoina.
Rahaakin toki tarvitaan ja budjettiriihessä esimerkiksi suunnattiin lisää varoja kunnille palveluiden vahvistamiseen sekä laajemmin sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseen. Tässä työssä on erityisen hyvä kuulla myös työntekijöiden ääntä.
On meidän kaikkien yhteinen asia, että arvokasta työtä tekevä hoitohenkilökunta voi jatkossa työskennellä ilman jatkuvaa kiirettä, stressiä ja epävarmuutta. Aikaa tulee jäädä myös potilaiden inhimilliseen kohtaamiseen ja kuunteluun, sillä se on myös keskeinen osa hoitoa ja toipumista.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Julkaistu Savon Sanomien ja Karjalaisen kolumnina 25.9.2019.
