Palkkatuen vaikuttavuudesta
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla moitti hiljattain palkkatukea siitä, että se ei synnytä tällä hetkellä toivotulla tavalla pysyviä työsuhteita yrityksiin. Rinteen hallituksen ohjelmassa tavoitteeksi onkin otettu palkkatuen yksinkertaistaminen ja näin vaikuttavuuden vahvistaminen. Samalla tarvitaan myös opastusta ja neuvontaa tuen paremmassa hyödyntämisessä.
Tavoitteena tulee olla, että mahdollisimman moni pääsee työllistymään avoimille työmarkkinoille. Meillä on kuitenkin pitkäaikaistyöttömiä ja osatyökykyisistä, joille työpaikka avoimilla työmarkkinoilla ei nykyisillä työn tuottavuusvaatimuksilla ole realistinen vaihtoehto. Kunnat ja järjestöt pystyvät tarjoamaan heille polun työelämään ja oman arjen hallintaan sekä pois toimeentulotuen piiristä. Järjestöissä on valtava määrä arvokasta työtä, jolle ei nyt löydy tekijää. Tällaista työtä on esimerkiksi pienimuotoinen kotiapu, kaupassa käynti, erilaiset kuljetustehtävät, lumen luonti, näkövammaisten lukupalvelu ja lastenhoitoapu. Työ on usein satunnaista eikä sille ole kaupallisia tarjoajia tai asiakkaiden maksukyky ei yllä markkinahintaiseen palveluun.
Yhteiskunta tarvitsee jokaisen kansalaisen työpanosta ja siksi välityömarkkinoita – esimerkiksi palkkatukityötä – tulisi kehittää. Pitkäkestoisemmat palkkatukityösuhteet mahdollistaisivat uudenlaiset työtehtävät järjestöissä. Toimintaa kannattaa kehittää myös siten, että palkkatukityöhön liitettäisiin työhönvalmennusta ja työn etsintää. Palkkatuetun työn oheen voidaan räätälöidä osatutkintojen tai jopa kokonaisten ammattitutkintojen suorittamista.
Tärkeä kehittämiskohde on myös uusien vaikuttavuusmittareiden kehittäminen, niin että myös palkkatuen käytön sosiaaliset ja laajat yhteiskunnalliset vaikutukset tulisivat paremmin huomioiduksi työllisyysvaikutusten ohella. Vain avoimille työmarkkinoille työllistyminen on liian kapea-alainen mittari kertomaan palkkatuen vaikuttavuudesta.
Myös asenteita kannattaa miettiä
Juho Saari on todennut hyvin, että mitä kauempaa työtöntä katsoo, sen laiskemmalta hän näyttää. Tämä tuli hyvin esille myös Suomen rikkaimmille tehdyssä professori Anu Kantolan ja akatemiatutkija Hanna Kuuselan haastattelututkimuksessa, jossa monet rikkaat näkivät työttömyyden olevan henkilökohtainen valinta ja seurasta yksilöiden omasta työhaluttomuudesta kuin vaikkapa yhteiskunnan ja talouden käänteistä.
Itse olen pitänyt tärkeänä kohdata pitkäaikaistyöttömiä säännöllisesti. Kun keskustelee ihmisten kanssa, huomaa, että puheet passiivisista työttömistä pitävät harvoin paikkansa. Ongelmana on se, ettei työpaikkoja eikä ihmistä eteenpäin auttavia palveluja ole saatavilla. Viime hallituskaudella TE-toimistojen ja ammatillisen koulutuksen resursseja vähennettiin ja järjestöjen mahdollisuuksia työllistää heikennettiin.
Onneksi Rinteen hallitus on ottanut pitkäaikaistyöttömien tilanteen helpottamisen asialleen. Hallitus tulee lisäämään palkkatuen resursseja ja yksinkertaistaa hakumenettelyjä, joka erityisesti edistää järjestöjen parempia mahdollisuuksia tuen käyttöön, mutta myös helpottaa yritysten mahdollisuuksia palkkatuetun työn käyttöön. Tätä tavoitetta myös yhtäläisesti tukevat panostukset työnvälityksen resurssien nostoon, jotta meillä on tarpeeksi osaava henkilökuntaan huolehtimaan työn löytämisestä. Samoin panostukset täydennyskoulutukseen voivat avata pitkään työttömänä olleille mahdollisuuden uudenlaiseen työuraan, sekä mahdollisuuden täydentää jo olemassa olevaa osaamistaan. Tärkeää on pitää työttömyyden hoito lähellä työttömiä, jotta koppia voidaan ottaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja jolloin myös paikalliset olosuhteen tunnetaan parhaiten. Näistä kuntakokeiluista meillä on jo aiemmin saatu hyvin positiivisia tuloksia, esimerkiksi Vantaan ja Tampereen osalta.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Julkaistu Uuden Suomen blogissa 5.9.2019.
