Vammaisten oikeudet eivät toteudu – kielteinen suhtautuminen vammaisiin on jopa lisääntynyt
Suomi on allekirjoittanut YK:n vammaisoikeuksien sopimuksen 10.6.2016 ja se on näin ollen osa Suomen velvoittavaa lainsäädäntöä. YK-sopimuksen mukaan esteettömyyden ja saavutettavuuden avulla on mahdollistettava vammaisten henkilöiden itsenäinen elämä ja täysmääräinen osallistuminen kaikilla elämänalueilla.
Esteettömyydessä ei ole kyse vain liikkumisen esteettömyydestä. Siinä otetaan huomioon myös esimerkiksi näkemiseen, kuulemiseen, kommunikaatioon ja sähköiseen viestintään liittyvät asiat. Saavutettavuudella tarkoitetaan verkkopalveluita, sovelluksia ja julkaisuja sekä palvelujen saavutettavuutta, välineiden käytettävyyttä, tiedon ymmärrettävyyttä ja mahdollisuutta osallistua itseä koskevaan päätöksentekoon.
Esteetön ympäristö on välttämätön monille ihmisryhmille, mutta se auttaa suuresti myös muita tilojen käyttäjiä. Esimerkiksi tavaroiden kuljettaminen, siivous ja tilojen huolto helpottuvat, kun ei ole kynnyksiä, portaita tai jyrkkiä luiskia. Esteettömyys ei yleensä maksa rakennusvaiheessa ”esteellistä” enempää, kyse on hyvästä suunnittelusta ja suunnitelmien toteuttamista.
Esteettömyydessä ja saavutettavuudessa edelleen isoja puutteita
Keväällä 2018 Vammaisfoorumi toteutti kyselyn vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisesta Suomessa YK:n vammaisyleissopimuksen voimassaoloaikana eli vuosina 2016–2018. Kyselyssä selvitettiin muun muassa esteettömyyden ja saavutettavuuden toteutumisesta Suomessa sopimuksen voimaantulon jälkeen.
Esteettömyyteen liittyviä ongelmia on kyselyn mukaan koettu melko usein tai jatkuvasti julkisissa tiloissa (38 %) sekä katu- ja puistoalueilla (20 %). Julkisten tilojen osalta ylivoimaisesti suurin osa kyselyyn vastanneista kommentoi rakennusten sisäänkäyntien esteellisyyttä liikkumis- ja toimimisesteisten kannalta. Katu- ja puistoalueilla jalkakäytävien korkeat reunat, portaat ja liian jyrkät luiskat ovat talvikunnossapidon ohella yleisimpiä huolenaiheita. Kyselyn mukaan saavutettavuuteen liittyviä ongelmia on melko usein tai jatkuvasti tiedotuksessa ja viestinnässä (28 %), eniten puutteita on tekstimuotoisessa viranomaisviestinnässä ja hätäviestinnässä.
Sosiaalinen esteettömyys liittyy asenteisiin, yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen sekä ilmapiiriin, jossa jokainen voi toimia ilman pelkoa syrjinnästä, väheksymisestä tai kiusaamisesta. Kyselyn mukaan puutteita on tiedonsaannissa ja asiallisessa kohtelussa. Syrjintää tiedonsaannissa kokevat alle 25-vuotiaat vastaajat, heistä syrjintää koulussa ja opiskeluissa sekä sosiaalipalveluissa ja työelämässä on kokenut 53 %. Yli 25-vuotiaista syrjintää on kokenut noin 30 %. Eniten epäasiallista kohtelua kokevat alle 25-vuotiaat, 69 % ja yli 65-vuotiaat, 41 %.
Huono käytös vammaisia kohtaan lisääntynyt
Huolestuttavaa on myös se, että monille vammaisille tai esimerkiksi epämuodostumista kärsiville ihmisille on arkipäivää joutua herjaamisen kohteeksi. Mitä näkyvämpää erilaisuus on, sitä todennäköisempää on joutua silmätikuksi. Vammaisfoorumin tekemän laajan verkkokyselyn perusteella huono käytös vammaisia kohtaan on entisestään yleistynyt. Kyselyyn vastanneista noin 1500 vastaajasta liki puolet koki, että vammaisten henkilöiden ihmisarvon kunnioittaminen on vähentynyt viimeisen kahden vuoden aikana. Halventavaa tai vähättelevää kohtelua melko usein tai usein kertoi kokeneensa lähes kolmannes vastaajista, ja noin neljäsosan mukaan jopa heidän oikeuttaan elämään on kyseenalaistettu.
Mitä voidaan tehdä?
Rinteen hallituksen ohjelmassa on otettu vahva painotus vammaisten aseman ja oikeuksien parantamiseksi. Heidän omaa ääntään halutaan kuuluville palveluiden kehittämisessä ja tunnistetaan tarve myös yksilöllisiin palveluihin. Vammaisia ihmisiä ei nähdä vain palveluiden kohteena tai kuluna vaan heidät halutaan saada mukaan yhteiskunnan toimintaa esimerkiksi koulutukseen ja välityömarkkinoihin panostamalla. Tärkeää on, ettei vammaisia kohdella yhtenä joukkona, vaan pystytään luomaan heidän elämän tilanteeseensa sopivia palveluita ja polkuja heitä itseään kuunnellen ja heidän mielipiteitään kunnioittaen.
Erityisesti kyse on myös asenteista ja tahtotilasta! Yksi helppo keino esimerkiksi esteettömyyden parantamiseksi olisi esteettömyysasiantuntijoiden tehokkaampi hyödyntäminen palvelujen suunnittelu- ja kehittämistyössä (muun muassa vanhojen rakennusten korjausrakentaminen, digisovellusten tekeminen) ja vammaisten henkilöiden mukaan ottaminen kokemusasiantuntijoiksi palveluiden ja muiden toimintojen suunnitteluun, toteutukseen, tutkimukseen ja arviointiin. Myös hankinnoista vastaavien hankintaosaamista esteettömyydestä ja saavutettavuudesta tulisi lisätä.
Samoin selkokielen käyttö on tärkeä osa saavutettavuutta. Selkokieli on kieltä, jossa käytetään helppoja sanoja ja rakenteita, ja jota on näin helpompi ymmärtää. Se auttaa ihmisiä, joille lukeminen on vaikeaa tai jotka eivät osaa hyvin suomea. Tähän ryhmään kuuluu vammaisia, mutta myös ikäihmisiä ja maahanmuuttajia. Selkokielestä hyötyviä arvioidaan Suomessa olevan jopa puoli miljoonaa eli noin kymmenen prosenttia väestöstä. Eräänä hyvänä esimerkkinä on sanomalehti Karjalainen, joka on alkanut tarjoamaan myös selkokielisiä juttuja lukijoilleen.
Uusi vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta aloitti työnsä 1.9.2019. Neuvottelukunnan tehtävänä on koordinoida YK:n vammaissopimusta Suomessa. Toivottavasti neuvottelukunta saa vauhtia vammaisten oikeuksien toteutumiseen Suomessa.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Julkaistu Savon Sanomien blogissa 3.9.2019.
