Lasten ja nuorten avuntarpeeseen pitää vastata nopeasti

Kirjoitin viime keväänä Uuden Suomen blogissa 14-vuotiaasta Emmistä, joka ei saanut apua psyykkiseen oireiluunsa, vaikka perhe ja Emmi itse sitä toivoivat. Kirjoituksen voi lukea täältä.

Lyhyt kertaus tilanteesta: Emmi, 14 vuotta, oli oireillut psyykkisesti jo aiemminkin ja käynyt vanhempiensa huolen takia psykologin luona juttelemassa asioistaan. Aiemmin Emmi ei kuitenkaan itse ymmärtänyt, että hän tarvitsi apua ja älykkäänä lapsena selitti asiat parhain päin psykologille ja siksi tapaamiset lopetettiin.

Viime huhtikuussa Emmin olotila paheni ja erityisesti koulussa hänelle tuli ahdistuskohtauksia, jotka johtivat jopa itsetuhoisiin ajatuksiin. Emmi vietiin toukokuussa kahdesti päivystykseen viiltelyn takia. Emmi tunsi tarvitsevansa apua ja olisi halunnut osastolle, koska koki olevansa ”ihan poikki”. Molemmilla kerroilla Emmi kuitenkin lähetettiin ”kotiin nukkumaan”. Vanhempien pyynnöstä sairaalasta kuitenkin tehtiin lastensuojeluilmoitus sekä lähete kiireellisesti tapaamaan nuorten psykiatria. Ilman lastensuojeluilmoitusta Emmin kotikunnassa on vaikea saada perhetyöntekijöiden palveluja.

Emmi kävi toukokuussa kerran psykiatrilla ja sieltä sanottiin, että hoidon tarve on selvästi olemassa, mutta siitä huolimatta resurssipulan takia hoitoon ei ole mahdollista päästä ennen ensi vuotta ja pyydettiin menemään koulupsykologin luo.

Koulupsykologi sanoi, etteivät näin vakavat asiat kuulu hänelle, mutta lupasi muutaman kerran tavata Emmiä. Onneksi lastensuojelun tapaamiseen ei tarvinnut odottaa kauan ja siellä Emmin ja perheen tilanne otettiin vakavasti ja Emmi sai pätevän perhetyöntekijän, jonka tapasi muutaman kerran. Kesäkuussa pidettiin isompi palaveri, johon ei edelleenkään nuorten psykiatriselta puolelta ehtinyt kukaan tulemaan. Lastensuojelusta luvattiin jouduttaa asiaa ja heinäkuun lopussa tuli kirje, että Emmi pääsee hoidon piiriin ”joskus syksyllä”.

Miten on mahdollista, että apua tarvitseva nuori joutuu odottamaan psykiatriseen hoitoon pääsyä kuukausia? Verrataanpa tilannetta, vaikka murtumaan. Ihminen menee jalan murtuman takia hakemaan apua ja hänelle sanotaan, että ensi vuonna on aikaa ja resursseja kipsata jalka, mutta sitä odotellessa voidaan vähän rasvailla ja lastoittaa ettei niin kovasti sattuisi.

Myös erityislasten tilanne on vaikeutunut monin paikoin. Esimerkiksi ADHD, kehitysvammaisuus, autismi, Asperger ja vastaavat tilanteet tuovat perheeseen huolta ja uupumista. Lapsille ja nuorille sekä heidän perheilleen kohdennettuja palveluita myöntävät vammaispalvelut, psykiatria, neurologia ja lastensuojelu. Saamieni viestien perusteella voi todeta, etteivät perheet saa riittävää apua resurssipulaan takia. Haettavaa tukea ei myönnetä säästösyistä tai lapsi laitetaan jonottamaan tarvitsemaansa apua. Lisäksi monessa koulussa erityislapset ovat samassa suuressa ryhmässä muiden kanssa ilman henkilökohtaista avustajaa. Tilanne on opettajillekin kohtuuton – puhumattakaan lapsista.

Hoidon ja avun pitäisi olla lapsen ja nuoren kannalta yksilöllistä ja oikea-aikaista. Huomio ja tarmo tulee keskittää lapsen toipumisen ja kuntoutumisen edistämiseen, ei eri viranomaistahojen toimialueiden selvittämiseen. Niin kodin, koulun kuin terveydenhuollon tulee puhaltaa yhteen hiileen ja luoda yhdessä parhaat mahdolliset edellytykset toipumiselle. Tähän tarvitaan paitsi riittäviä resursseja, mutta myös uutta yhdessä toimimisen tapaa. Näin voidaan ehkäistä vanhempien uupumista, oireiden lisääntymistä ja jopa syrjäytymistä.

Rinteen hallituksen hallitusohjelmassa todetaan:

-Lapsiperheiden tukemiseksi toteutetaan hyvinvointia edistäviä sekä ongelmia ehkäiseviä ja korjaavia toimia.

-Madalletaan lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden saamisen kynnystä sekä parannetaan oikea-aikaisuutta ja saatavuutta osana peruspalveluja.

-Tiivistetään mielenterveyspalveluiden yhteyttä olemassa oleviin lasten ja perheiden palveluihin ja muihin palvelurakenteisiin.

-Tiivistetään eri hallinnonalojen yhteistyötä ja turvataan tiedonkulku.

Näillä toimenpiteillä on kiire ja toivottavasti eduskunnassa päästään ensimmäisen kerran asiasta keskustelemaan jo alkusyksystä, kun kansalaisaloite terapiatakuusta tulee eduskunnan käsittelyyn. Aloitteessa halutaan taata kaikille nopea pääsy hoidolliseen psykoterapiaan tai muuhun psykososiaaliseen hoitoon ensimmäisen terveyskeskuskäynnin jälkeen. Ehdotettu lakimuutos parantaisi hoidon saavutettavuutta ja yhdenvertaisuutta. Oikea-aikaisen avun myötä mielenterveyden oireiden ja häiriöiden syveneminen vähenisi. Painopiste siirtyisi pitkistä, hitaasti saatavista psykoterapioista nopeisiin psykososiaalisiin hoitoihin, joita riittäisi useammalle

Yli puolet suomalaisista kokee jossakin vaiheessa elämäänsä mielenterveyden häiriön, mutta vain puolet mielenterveyden häiriötä sairastavista saa tarvitsemaansa hoitoa. Erityisen huolissani olen Emmin kaltaisista lapsista ja nuorista. Apua tarvitsevaa lasta ei voida jättää odottamaan ”parempia aikoja”, sillä kysymys on hänen koko tulevaisuudestaan! Kun lapsen mieli järkkyy, on avun oltava mahdollisimman lähellä ja matalan kynnyksen takana. Tällöin niin lapsen kuin myös vanhempien ja koko perheen on voitava luottaa siihen, että palvelut ja tuki ovat saatavilla asuinpaikasta tai varallisuudesta riippumatta.

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

Kirjoitus julkaistu Uuden Suomen blogissa 22.8.2019.