Terveyden- ja hyvinvoinnin edistäminen yhteisenä asiana
Kesäkuun lopussa ilmestyi Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sairastuvuusindeksi, jonka mukaan kuntien väliset erot sairastavuudessa ovat kärjistyneet. Terveimmät suomalaiset asuvat Ahvenanmaalla sekä Länsi- ja Etelä-Suomen rannikkokunnissa. Sairastavuus on taas suurinta monissa Pohjois-Pohjanmaan kunnissa sekä vyöhykkeellä, joka suuntautuu Raahen seudulta kaakkoon kohti Tohmajärveä ja Ilomantsia.
Maakunnittain vertailtuna väestö on terveintä Ahvenenmaalla, Uudellamaalla ja Pohjanmaalla. Sairastavuus on suurinta Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa. Itä- ja Pohjois-Suomessa erityisen paljon on sepelvaltimotautia, tuki- ja liikuntaelinsairauksia sekä mielenterveydenhäiriöitä. Verratessa yli 50 000 asukkaan kaupunkeja, terveimmät asukkaat löytyvät Espoosta, Helsingistä ja Vantaalta. Suurinta sairastavuus on Kuopiossa, Oulussa, Joensuussa ja Kotkassa. Sairastavuuden taustalla on elinoloihin, elintapoihin perinnöllisiin tekijöihin ja myös sosiaali- ja terveystoimen toimivuuteen tai toimimattomuuteen liittyvät syyt.
Mitä asialle voidaan tehdä?
Kuntalain mukaan terveyden- ja hyvinvoinnin edistäminen kuuluu kunnan perustehtäviin. Toki jokaisella kuntalaisellakin on oma vastuu asiasta, sillä jokainen vastaa omasta elämäntavastaan. Kunnan tehtävänä on kuitenkin luoda puitteet otolliseksi terveyden ja hyvinvoinnin edistämiselle ja huolehtia tiedon jakamisesta. Kunnan tehtävänä on mahdollistaa asioiden toteutuminen ja omilla päätöksillään huolehtia, että esimerkiksi kunnan palvelut tukevat terveyttä ja hyvinvointia.
Asia on tärkeä myös kansantaloudellisesti, sillä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisellä on mahdollisuus saada todellisia säästöjä tulevaisuuden sosiaali- ja terveysmenoihin. Vaikka sosiaali- ja terveyspalvelut ovat siirtyneet tai siirtymässä maakunnille, niin kunnan vastuu ennaltaehkäisevistä toimista ei poistu. Tehtävä on vaativa ja siksi kuntien kannattaa tehdä tätä työtä yhdessä järjestöjen ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa.
Muutamia esimerkkejä terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisestä:
Liikunnan merkitys terveydelle ja hyvinvoinnille on kiistaton. Siksi lähiliikuntapaikkojen lisäksi myös arjen liikkumismahdollisuudet on turvattava pitämällä huolta esimerkiksi pyörätieverkostosta ja kävely- ja hiihtoreittien kunnosta. Lasten liikkumisen tukeminen on kauaskantoinen tulevaisuusinvestointi. Koululiikunnan lisäksi myös perheiden ja ikäihmisten yhdessä liikkumista on tuettava.
Kotona asuvien ikäihmisten ulkona liikkumisen loppuminen tarkoittaa usein toimintakyvyn nopeaa heikentymistä ja omasta kodista palvelutaloon siirtymisen nopeutumista. Ulkona liikkuminen on ikääntyneille kansalaisille tehokkaimpia toimintakykyä ylläpitäviä asioita. Meillä on valitettavan paljon ikäihmisiä, jotka eivät pääse säännöllisesti ulkoilemaan. Kotihoitoon tarvitaan lisää henkilökuntaa, mutta kotihoidon tueksi tarvitaan myös koulutettuja kulttuuri- ja kauppakummeja, jotka lähtevät ikäihmisen kanssa kodin ulkopuolelle virkistäytymään.
Tutkimusten mukaan yksinäisyys tappaa enemmän kuin sydän- ja verisuonisairaudet. Vastentahtoinen yksinäisyys altistaa monille sairauksille ja toimintakyvyn heikentymiselle. Kuntien tulee yhdessä järjestöjen kanssa huolehtia siitä, että kunnassa järjestetään monipuolista, ohjattua yhteisöllisyyttä tukevaa toimintaa. Järjestöjen tilannetta voidaan helpottaa antamalla ilmaisia kerhotiloja käyttöön. Toisaalta jokainen meistä voi mennä itseensä. Voisiko joskus naapurilta kysyä kuinka voit ja voinko olla avuksi?
Ikääntyvän väestön kannalta on tärkeää tiedostaa, että aivoterveyden edistämisellä voidaan ennalta ehkäistä muistisairauksia ja siirtää niiden puhkeamista useilla vuosilla eteenpäin. Viimeistään kaikkien yli 40- vuotiaiden pitäisi miettiä elääkö aivoterveellisesti – jos siis haluaa omalla kohdallaan tehdä kaikkensa pienentääkseen riskiä sairastua muistisairauteen. Tärkeimpiä muistisairauksien ennaltaehkäisemisen keinoja ovat liikunta, aivoterveellinen ravitsemus, sosiaaliset suhteet, kulttuurin harrastaminen, riittävä uni ja aivojen aktiivinen käyttäminen. Tietoa aivoterveyden edistämisestä tarvitsevat kaikki kansalaiset.
Terveellisen ja monipuolisen ravitsemuksen avulla voidaan ennaltaehkäistä monia muitakin sairauksia ja ylläpitää kokonaisvaltaista hyvinvointia. Siksi kaikessa kuntien järjestämässä ruokailussa on pidettävä huolta ravitsemussuositusten toteutumisesta – unohtamatta ravinnon laatua. Ikäihmisille kotiin tuotavien ateriapalvelujensijasta, tulisi mahdollistaa useammin se, että hänellä on mahdollisuus päästä myös yhteisöllisiin ruokailutilanteisiin. Kotiin vietävien aterioiden laadussa on myös monin paikoin korjattavaa. Oikein lasketus kalorit, joulet ja vitamiinit eivät auta, jos ruoka ei maistu ja se jää sen takia syömättä!
Lasten ja nuorten eriarvoistumiskehitys on katkaistava. Tämä varmistetaan riittävän pienillä päiväkotien ja koulujen ryhmillä. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus ainakin yhteen mieleiseen harrastukseen perheen taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Lapsiystävällinen kunta- toimintamallin avulla voidaan kehittää kunnan toimintoja huomioimaan lapset, nuoret ja heidän hyvinvointinsa päätöksenteossa.
Perheet tarvitsevat ennaltaehkäiseviä ja hyvinvointia lisääviä palveluita – kuten matalan kynnyksen kotipalveluita, erilaisia kohtaamispaikkoja ja vertaistukea. Tämä on tärkeä yhdyspinta-alue sosiaali- ja terveystoimen kanssa. Esimerkiksi ongelmiin varhainen puuttuminen ennaltaehkäisee perheiden tilanteiden kiristymistä ja raskaampien sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta.
Tällä hetkellä eri puolilta Suomea kuuluu hälyttäviä tietoja erityislasten palvelujen heikentymisestä ja siitä, että kaikki erityislapset ovat kouluissa inkluusioperiaatteen muiden lasten kanssa isoissa ryhmissä. Inkluusio ei sinällään ole huono asia, mutta sen toteuttaminen edellyttää riittävää määrää erityisopettajia luokanopettajan tukena ja myös kouluavustajien käyttöä. Yksin isossa ryhmässä työskentelevä opettaja ei pysty huomioimaan riittävästi erityistä tukea tarvitsevia lapsia.
Myös sisäilmaongelmat aiheuttavat paljon terveyteen liittyviä ongelmia ja siksi rakennusten kunnosta huolehtiminen on osa terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä. Tilakeskusten ja rakennusvalvonnan riittävät resurssit mahdollistavat ongelmiin varhaisen puuttumisen. Asia on aina otettava vakavasti ja tarvittavat selvitykset tehtävä huolella.
Kuten edellä mainitut esimerkiksi osoittavat terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on laaja asia. Koska lähes kaikilla päätöksillä on vaikutusta terveyteen ja hyvinvointiin, kunnissa on syytä ottaa käyttöön kaikessa päätöksenteon valmistelussa terveyden- ja hyvinvointivaikutusten arviointi. Kuntalain mukaan kunnassa on laadittava myös kerran valtuustokaudessa hyvinvointikertomus, joka tuodaan kerran valtuustokaudessa valtuustoon.
Terveyden- ja hyvinvoinnin edistäminen ole vain yhden ihmisen tai tahon asia. Siihen tarvitaan meitä kaikkia yhdessä. Onneksi asia on huomioitu myös hallitusohjelmassa, sillä myös lainsäädännön avulla voidaan asiaan vaikuttaa.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
terveystieteiden tohtori
kansanedustaja (sd)
Julkaistu Uuden Suomen blogissa 8.8.2019
