Kotihoidon työvuorosuunnittelu vaikeuttaa laadukkaan hoidon toteuttamista!
Viime viikolla kirjoitin tässä blogissa liikunnan merkityksestä ja siitä, miten kotihoidon asiakkaiden toimintakykyä voidaan ylläpitää ulkoilun ja liikunnan avulla. Valitettavasti kotihoito on muuttunut yhä enemmän erilaisten palvelupakettien tarjoamiseksi asiakkaille ja hoitajien rooli on muuttunut yhä enemmän pikaisesti asiakkaan luona ”tarkastuskäyntejä” tekeväksi.
Suuntaus on väärä. Jos halutaan, että asiakkaat voivat asua kotona pidempään, on kuntouttavaan ja ylläpitävään toimintaan panostettava. Kotiin vietävien palvelujen sijasta tulisi huolehtia siitä, että asiakkaat pääsevät ulos omasta kodistaan. Tämä perusoikeus toteutuu hyvin harvoin kotihoidon asiakkaiden kohdalla, vaikka se olisi tehokkain tapa ylläpitää toimintakykyä. Nykyisellään kotihoito voi olla hyvin pirstoutunutta ja ikäihmisen luona voi käydä lukuisia eri hoitajia hetkellisesti. Työntekijöiden siirtymäaikoihin ja paikallaoloon on varattava jo työvuoroja suunnitellessa riittävä aika.
Kotihoidon tavoitteena on saada lisättyä asiakkaan luona vietettyä aikaa ja näin tehostaa kotihoidon toimintaa. Se on hyvä tavoite, mutta nyt olen saanut eri puolilta Suomea huolestuttavia viestejä siitä, että monin paikoin se tapahtuu kyseenalaisin keinoin työntekijöiden siirtymäaikoja työsuunnitelmissa lyhentämällä. Tämä tarkoittaa sitä, että hoitajat joutuvat tinkimään asiakkaiden luona olosta tai omasta ruokatauostaan ennättääkseen käydä kaikkien asiakkaiden luona. Kysymys on siis hiukan saman tapaisesta asiasta kuin haamuhoitajien työvuorolistaan merkitseminen. Näennäisesti asiakkaan luona olo aikaa on pidennetty, mutta käytännössä hoitajille asian toteuttaminen on tehty mahdottomaksi eikä asiakas saa hänelle luvattua aikaa.
Paikasta toiseen siirtymiseen on työntekijöillä varattu aikaa esimerkiksi 2–3 minuuttia. Todellisuudessa tämä ei ole mahdollista, ellei toinen asiakas asu naapurissa. Käyntiaikoja on työvuorosuunnitelmassa jopa päällekkäin.
Kotihoidon työntekijät kertovat, että jos siirtymäaika on arvioitu useamman asiakkaan kanssa liian lyhyeksi tai siirtymiseen ei ole varattu lainkaan aikaa, se tarkoittaa, että ensimmäisen käynnin jälkeen asiakkaat eivät saa enää sitä aikaa, joka heille on luvattu ja suunniteltu. Mikäli esimerkiksi työvuorosuunnitelmissa on siirtymäajoissa 6 minuutin virhe ja hoitajalla 20 käyntiä työvuoron aikana, hän joutuu ottamaan kaksi tuntia asiakkaille luvatusta hoidosta tai omista tauoistaan. Pahimmillaan työvuorosuunnitelma ei mahdollista edes vessassa käyntiä.
Tämä ei ole kestävää eikä inhimillistä toimintaa, kun kysymyksessä on sekä kotona asuvien vanhusten inhimillinen kohtelu ja aito kohtaaminen sekä tärkeää työtä tekevien hoitajien jaksaminen. Kotihoitoon on uskallettava panostaa riittävästi resursseja. Siinä on paitsi kysymys ihmisten oikeudesta ihmisarvoiseen vanhuuteen, mutta mahdollisuus myöhempien kustannusten hillintään, kun ihmisten jaksamista ja toimintakykyä tuetaan ja vahvistetaan.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Julkaistu Savon Sanomien blogissa 26.3.2019
