Tekoälystä tukiäly!
(Julkaistu Uudessa Suomessa 11.3.2019)
Viime viikolla eduskunnassa keskusteltiin tulevaisuusvaliokunnan mietinnön pohjalta valtioneuvoston kerran neljässä vuodessa annettavasta tulevaisuusselonteosta. Selonteon aiheena oli tällä kertaa Työn murros ja suomalaisen työn tulevaisuus.
Työtä ja yhteiskuntaa voimakkaasti muuttava tekijä on teknologian voimakas kehittyminen. Teknologioiden kehittyminen tarkoittaa myös yhteiskunnan muuttumista. Teknologioiden rinnalla muuttuvat yhteiskunnalliset ja sosiaaliset rakenteet ja sääntely, liiketoiminta-alueista osaaminen ja ammatit sekä elämäntavat ja käyttökulttuurit. Teknologian kehittyminen tarkoittaa muutosta siinä perustassa, jolla täytämme perustarpeita, siinä miten syömme, liikumme, asumme ja miten hankimme tai tuotamme energian, materiaalit, tavarat, elämykset, turvallisuuden ja niin edelleen.
Vaikka teknologiat etenevät riippumatta siitä, haluammeko sitä vai emme, niin sääntelyllä voidaan kuitenkin vaikuttaa muutoksen vauhtiin, suuntaa ja seurauksiin. Kansallisesti meidän on päätettävä, missä asioissa haluamme olla globaalilla tasolla ensimmäisten joukossa ja mitä se meiltä vaatii. Hyöty – haitta -analyysien tekeminen ja eettinen keskustelu ovat yhteiskunnallisesti tärkeitä taitoja.
Teknologian kehittymiseen ja kehittämiseen liittyy voimakas tarve käydä yhteiskunnassa laaja-alaista eettistä keskustelua teknologian hyödyistä ja haitoista. Tästä esimerkkinä on tekoälyratkaisujen suunnittelussa tehtävät näkymättömiksi jäävät arvovalinnat; algoritmien säätelemässä verkkoympäristössä käyttäjä ei tiedä, miten algoritmi ohjaa mitä aineistoja ja suosituksia hänelle näytetään.
Tiedon käyttö edellyttää aineiston muokkaamista suuremmiksi kokonaisuuksiksi ja näiden kokonaisuuksien asettamista arvojärjestykseen periaatteilla, joista käyttäjällä ei välttämättä ole tietoa. Tulevaisuudessa tämän muokkaamisen toteuttavat oppivat algoritmit nopeana ja automaattisena prosessina, jolloin tahattomasti syrjivien käytäntöjen riski kasvaa. Jos ihminen ei tiedä, miten ja miksi kone tekee jotakin, saattaa kone käyttää ihmistä, eikä ihminen konetta.
Jotta näin ei pääsisi käymään ja tekoäly pysyisi tukiälyn roolissa on varmistettava, että ihmisen ja koneen työjakoa ja automatisoidun päätöksenteon rajoja tarkkaillaan jatkuvasti. Digitaalisen maailman hallinta ja ohjaus vaativat visiota ja tulevaisuuden näkymää siitä, mikä on tavoiteltava yhteinen hyvä sekä siihen liittyvien eettisten näkökulmien ja datan järjestelyperiaatteidenarviointia ja yhteensovittamista. Tätä tulisi tehdä monitoimijaisesti muun muassa insinöörien, yhteiskuntatieteilijöiden ja humanistien yhteistyönä.
Päättäjien tulee tiedostaa jatkuva eettisen harkinnan tarve soviteltaessa yhteen ja säänneltäessä kansalaisten yksityisyyden, yritysten toimintavapauden ja julkisen sektorin tehokkuuden rajaviivoja. Varoittavana esimerkkinä on Kiinassa pilotointivaiheessa oleva kansalaisista kertyvään tietoon pohjautuva automaattinen pisteytysjärjestelmä, joka vaikuttaa kansalaisten sosiaalietuuksiin ja vakuutusehtoihin.
Tarvitsemme lisäksi jatkuvasti ylläpidetyn varasuunnitelman teknologiayhteiskunnan kriisiytymisen varalta.
Kannatan lämpimästi tulevaisuusvaliokunnan ehdotusta siitä, että teknologian eettistä arviointia on kehitettävä esimerkiksi eri toimijoita yhteen keräävän verkoston tai keskuksen avulla. Teknologian etiikasta ja teknologian yhteiskunnallisten vaikutusten arvioinnista on tehtävä suomalaisen yhteiskunnan kärkiosaaminen.
Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja, tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja
