Vammaisten oikeudet eivät toteudu
(Julkaistu Uudessa Suomessa 4.3.2019)
Viime viikolla eduskunnassa keskusteltiin kahtena päivänä vammaisten oikeuksista. Keskiviikkona käsittelyssä oli ”Ei myytävänä” – kansalaisaloite ja torstaina yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomus. Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimenkuvaan kuuluu myös vammaisten henkilöiden aseman seuranta.
Suomi on ratifioinut YK:n vammaisten oikeuksien yleissopimuksen vuonna 2016, mutta edelleenkään Suomessa ei toimita tämän sopimuksen mukaisesti. Puutteita on vammaisten asumiseen, osallisuuteen, työssä käymiseen ja työstä saatavaan palkkaan sekä toimeentuloon liittyen. Yleisemmin ongelmana on se, ettei vammaisten henkilöiden osallisuudesta heitä koskevassa päätöksenteossa ole riittävästi huolehdittu, palvelujen jatkuvuutta ei ole turvattu eikä palvelujen käyttäjillä ole riittäviä oikeussuojakeinoja hakea muutosta tehtyihin päätöksiin.
”Ei myytävänä” –kansalaisaloitteen tavoitteena oli saada julkisia hankintoja koskevaan lakiin rajaus, ettei lakia sovelleta sellaisten vammaispalveluiden hankintaan, joissa on kyse vammaisten henkilöiden välttämättömän huolenpidon ja tuen tarpeista ja tarpeisiin liittyvistä palveluista asumisessa ja jokapäiväisessä elämässä. Aloitteen taustalla on ajatus siitä, että hankintalainsäädännön mukainen kilpailuttaminen ei ole toimiva eikä inhimillisesti tai kansantaloudellisestikaan kestävä tapa järjestää vammaispalveluita.
Oikeus kotiin
Kun ajatellaan esimerkiksi asumiseen liittyviä palveluita, puhutaan ihmisen kodista. Kukaan meistä ei haluaisi suostua kodin valinnassa siihen, miten tällä hetkellä kilpailutuksessa toimitaan vammaisen kohdalla. Auttaisiko asian sisäistämisessä se, jos puhuisimme yhteisökodeista mieluummin kuin asumispalveluyksiköistä? Kaikkein epäinhimillisintä on se, että toistuvien kilpailutusten takia osa vammaisista joutuu muuttamaan vastentahtoisesti kodistaan ja samalla katkaisemaan monet tärkeät ihmissuhteensa. On hyvä tiedostaa, ettei hankintalaki velvoita uudelleenkilpailuttamaan palvelua asumispalveluihin jo sijoitettujen henkilöiden osalta. Tärkeintä on löytää jokaiselle vammaiselle henkilölle hänen tarpeisiinsa nähden paras yhteisökoti. Vammaisen henkilön pitäisi saada olla mukana päättämässä asiasta. Toisaalta, jos henkilö ei pysty tai halua itse osallistua valintaan edes tuettua päätöksentekoa hyödyntämällä, joudutaan pohtimaan muita tapoja palvelujen valinnassa.
Työ- ja elinkeinoministeriö käynnistää tänä keväänä kuntiin ja kuntayhtymiin kohdistetun koulutus- ja tiedotuskampanjan, jonka tarkoituksena on antaa oikeaa tietoa hankintalain soveltamisesta ja mahdollisuuksista. Hankintalaki ei aseta esteitä laadukkaiden palveluiden hankinnan ja vammaisten henkilöiden aseman turvaamisen toteuttamiselle. Lisäksi hankintalainsäädännön keinovalikoima on laaja, jotta palvelut voidaan toteuttaa laadukkaaksi. Näitä keinoja ei kuitenkaan käytetä riittävästi.
Hankintalaissa ei säädetä siitä, mitä, millaista laatua ja millä hinnalla hankitaan. Hankintayksikkö voi lisäksi asettaa haluamansa laatuvaatimukset tarjousvertailuun pääsyn ehdottomiksi edellytyksiksi. Asiakkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien turvaamista on lisättävä hankintaprosessin kaikissa vaiheissa: suunnittelussa, toteutuksessa ja seurannassa.
Oikeus työhön
On valitettavaa, että esimerkiksi osatyökykyisten työllistyminen on edelleen vähäistä, vaikka asiasta on puhuttu vuosikausia – ellei vuosikymmeniä. Kaikilla ihmisillä tulisi olla oikeus osallistua taloudelliseen toimintaan, tehdä työtä ja kokea työpanoksensa olevan merkityksellinen ja tuottavan tulosta ja hyötyä yhteiskunnalle. Merkityksellisyyden kokeminen edellyttää myös sitä, että työstä saa palkkaa. Esimerkiksi kehitysvammaiset ohjataan usein sosiaalitoimiston asiakkaiksi, vaikka heillä olisi oikeus käyttää TE-toimiston palveluita. TE-toimistoissa tarvitaan lisää tietoa ja taitoa esimerkiksi juuri kehitysvammaisten työllistämisessä. Usein alkuun tarvitaan rinnalla kulkemista ja työnantajien opastamista.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu kysyykin kertomuksessaan, olisiko syytä asettaa vammaisia työntekijöitä koskevia selkeitä rekrytointitavoitteita ja kehittää moninaisia tukitoimia, joilla vammaiset voisivat tehdä itselleen sopivaa työtä. Osatyökykyisten kannalta on erityisen tärkeää helpottaa työnteon ja sosiaaliturvan yhdistämistä.
Oikeus palveluihin
Asumispalveluiden lisäksi muissakin vammaispalveluissa on ongelmia, esimerkiksi tulkkauspalveluissa on edelleen puutteita. Viime aikoina myös kuljetuspalveluiden kohdalla on ilmennyt ongelmia. Vammaisjärjestöjen viesti on se, että vammaisten ihmisten liikkumisvapaus on vaarantunut uuden liikennepalvelulain takia. Näin on tapahtunut erityisesti maaseudulla ja erityisesti esteettömien autojen saatavuudessa on suuria ongelmia. Päivystysvelvoitteen poistaminen aiheutti sen, ettei autoja ole saatavilla enää ympäri vuorokauden. Myös kyytien turvallisuus ja kuljettajien ammattitaito ovat aiheuttaneet vammaisista suurta huolta.
Vaikka olemme ratifioineet vammaisten oikeuksien sopimuksen, vammaiset eivät ole edelleenkään ole Suomessa yhdenvertaisessa asemassa muiden kansalaisten kanssa.
Merja Mäkisalo-Ropponen
