Maksuton toinen aste on tulevaisuusinvestointi!
(Julkaistu Uudessa Suomessa 26.2.2019)
Tänään tiistaina eduskunta käsittelee Maksuton toinen aste kaikille –kansalaisaloitetta, jonka tiimoilta erityisesti nuoret ja heidän vanhempansa ovat ottaneet yhteyttä minuun. Sain terveisiä muun muassa Itä-Suomen Lukiolaisilta. Heidän viestinsä kuului seuraavasti:
”Olemme seuranneet Maksuton toinen aste kaikille -kansalaisaloitteesta käytyä päätöksentekoa ja keskustelua jopa vähän epäuskoisina.
Me teimme kovan työn nimien keräämiseksi ja nyt me toivomme ennen kaikkea sitä, että eduskunta keskustelee nimenomaan tämän aloitteen sisällöstä, eikä jumiudu muotoseikkoihin. Ymmärrämme, miksi aloitteen hylkääminen oli tarpeellista, mutta olemme pettyneitä siihen, että sivistysvaliokunnan lausumissa aloitteen sisältö on vesitetty. Valiokunta olisi voinut sisällyttää aloitteen tavoitteet lausumiin eli vaatia selvityksen tekemistä sekä tarvittavia toimenpiteitä ja lakiuudistuksia maksullisuuden poistamiseksi. Valiokunnan mietinnössä esiin tuotu ajatus ohjeistuksesta koulutuksen järjestäjille sekä oppimateriaalikustannusten kehityksen seuranta ja arviointi sekä tarvittaessa ehdotukset jatkotoimenpiteiksi eivät ole mielestämme riittäviä toimenpiteitä. Vähintä mitä olisi voinut tehdä, olisi edellyttää selvitystä maksuttomuuden toteuttamisvaihtoehdoista ja niiden kustannuksista.”
Näin kirjoitti Itä-Suomen Lukiolaisten puheenjohtaja Veera Ursin ja jatkoi:
”Maksuton toinen aste vahvistaisi koulutuksen tasa-arvoa ja olisi selvä viesti yhteiskunnalta, että jokaisen nuoren tulisi suorittaa vähintään toisen asteen tutkinto.
Toivomme eduskunnalta löytyvän tahtotilaa edistää koulutustason nostamista tämän aloitteen kautta.”
Veera Ursi lopettaa viestinsä toteamalla:
”Oppimateriaalien maksullisuus eriarvoistaa nuoria ja voi aiheuttaa esimerkiksi syrjäytymistä, uupumusta ja mielenterveysongelmia. Tätä ei varmasti kukaan halua.”
Olen keskustellut useamman nuoren kanssa maksuttomasta toisesta asteesta ja pyytänyt heitä kertomaan, miksi asia on heille tärkeä. Nuoret korostavat, että oppimateriaalien hinnat aiheuttavat monille nuorille ja heidän perheilleen taloudellista ahdinkoa ja stressiä. On myös nuoria, joiden vanhemmat eivät kustanna toisen asteen opintoja ollenkaan. Tällöin on suuri todennäköisyys, että halusta huolimatta lukio jää täysin suorittamatta.
Erityisesti pienillä paikkakunnilla asuville haasteena on hyvin usein se, että opiskelujen perässä täytyy joko muuttaa kotoa tai yrittää käydä koulussa kotoa käsin useiden kymmenien kilometrien takaa, mikä lisää merkittävästi koulupäivän pituutta, aiheuttaa lisäkustannuksia ja tekee opiskelusta nopeasti hyvin rankkaa. Tällä hetkellä nuorten jaksaminen on muutenkin koetuksella ja uupuminen huolestuttaa, kun opiskelu ja aikuistuminen itsessään aiheuttavat stressiä ja huolta.
On yllättävän paljon nuoria, joilta jää lukiokursseja suorittamatta vain siksi, että ei ole varaa kalliisiin oppimateriaaleihin. Alla on suora lainaus eräältä lukiolaiselta:
”Mä en voinut käydä äikän kertauskursseja, koska mulla ei ollut rahaa niihin oppimateriaaleihin eli kirjoihin ja älyyn.” (Äly on verkossa oleva äidinkielen opiskeluun tarkoitettu palvelu.)
Toinen nuori kirjoittaa: ”Rahaa menee tosi paljon kirjoihin ja ahdistaa kysyä vanhemmilta rahaa niihin, kun tiedän ettei meillä muutenkaan jää ylimääräistä rahaa mihinkään. Usein pitää kääntyä sukulaisten puoleen, kun ei vaan yksinkertaisesti ole varaa tarvittaviin kirjoihin. Yleensä myös jakson alkuun mennessä en ole saanut kaikkia kirjoja hankittua, joten ensimmäiset tunnit pitää pärjätä ilman kirjaa ja moni opettaja ei tästä pidä. Tällöin tehtävien tekeminen ja opiskelu ylipäätänsä on hankalaa ja melko tehotonta. Opintotukea saan, mutta yli puolet siitä menee bussikorttiin ja sen jälkeen, kun vielä yhden kirjan ostaa, niin eipä siitä jää juurikaan mihinkään muuhun ja rahatta ollaan loppu kuukausi.”
Lopuksi erään äidin viesti:
”Minulle ja monelle muullekin vähävaraiselle perheelle nuoren kouluttaminen alkaa olla jo mahdotonta. Kirjat ovat kalliita ja lukiossa niitä on ostettava jokaisella jaksolla keskimäärin kuusi plus muut opiskeluvälineet. Lukio maksaa kirjojen osalta noin 2000 euroa ja tietokonekin on ehdoton hankinta tämän päälle. Heti ensimmäisessä jaksossa ajattelin, että tyttäreni lukion käynti täytyy lopettaa, kun raha ei aina riitä edes välttämättömiin elämisen menoihin. On erittäin noloa pyytää sukulaisia avuksi tyttären kirjakustannuksiin, mutta ilman heidän apuaan, tämä olisi mahdotonta. Olen onnekas äiti, kun lapselleni on mummit, ukit ja kummit, jotka haluavat ja pystyvät auttamaan. Monella ei ole sukua auttamassa ja eihän se heidän tehtävä olisikaan. Aina kun yhden jakson kirjat on saatu haalittua kasaan, alkaa stressi jo seuraavasta jaksosta. Minulla on vielä kaksi nuorempaa lasta, ja voi olla että kannustan heitä halvempiin vaihtoehtoihin, vaikka heilläkin olisi halua ja kykyä mennä lukioon opiskelemaan. En tiedä, onko muutkaan vaihtoehdot halvempia, mutta on kurjaa, että joudun edes ajattelemaan näin. Kyllä toinen aste saisi olla ilmainen kaikille nuorille. Jako vähävaraisiin ja muihin on ihmisten luokittelua. Pienituloisille opiskelijoille suunnatut tuet eivät poista sitä tosiasiaa, että koulutuksen kustannukset vaikuttavat koulutusvalintoihin. Näin ei saisi olla!”
Kannatan puolueeni tavoin oppivelvollisuuden pidentämistä 18-vuotiaaksi asti. Se olisi erinomainen tulevaisuusinvestointi ja takaisi kaikille nuorille yhdenvertaiset mahdollisuudet valita haluamansa koulutuspolun. Toisaalta oppivelvollisuuden pidentäminen ei tarkoittaisi pelkästään koulun penkillä istumista. Se voisi olla myös työkokeilua, valmentavaa koulutusta, työpajatyöskentelyä, oppisopimuskoulutusta, jopa kuntoutusta. Pääasia, että toiminta olisi oppimista tukevaa ja tavoitteellista. 16-vuotiaan jättäminen oman onnensa nojaan on lähes heitteillejättö.
Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
