Omaishoitajia ei saa unohtaa!
(Julkaistu Savon Sanomissa 5.2.2019)
Hyvä, että vanhustenhoidon ongelmista puhutaan nyt avoimesti, sillä se mahdollistaa asioiden korjaamisen. Valitettavan kauan epäkohtia on piiloteltu, eikä hoitajien ja omaisten viestejä ole otettu vakavasti.
Nyt olisi syytä puhua myös omaishoitajien tilanteesta, sillä tähänkin hoitomuotoon liittyy ristiriitaisia viestejä. Omaiset kertovat minulle lukuisista epäkohdista ja uupumuksestaan, mutta perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko vastasi kirjalliseen kysymykseeni kehuen omaishoitolain uudistusta seuraavasti:
”Omaishoitolain uudistuksessa lakiin lisättiin omaishoitajien hyvinvointi ja terveystarkastukset sekä 1.1.2018 alkaen valmennus ja koulutus. Hyvinvointi- ja terveystarkastusten tavoitteena on tukea omaishoitajan jaksamista sekä omaishoitotehtävän onnistumista laajemminkin. Tarkastuksin pyritään ennaltaehkäisemään omaishoitajan uupumista, sairastumista tai syrjäytymistä. Omaishoitajien valmennuksella ja koulutuksella tuetaan etenkin uusia omaishoitajia ja tavoitteena on, että he kaikki osallistuisivat valmennukseen ennen omaishoitosopimuksen tekemistä. Lisäksi valmennusta ja koulutusta voidaan tarjota myös omaishoidonsopimuksen jo tehneille hoitajille.”.
Nämä ovat varmasti hyviä uudistuksia. Monet omaishoitajat eivät kuitenkaan koe tilanteensa helpottuneen. Sain yhdeltä omaishoitajalta viestin, jossa hän kertoo omasta tilanteestaan seuraavasti:
”Omaishoitajuus ei ole erillinen saareke soten toiminnasta ja siinä tapahtuvista muutoksista. Kaikki heikennykset ja kiristykset iskevät ennen kaikkea omaishoitajiin ja hoidettaviin ja omaishoitajien on yleensä vaikeampi lähteä etsimään vaihtoehtoisia ratkaisuja, jos julkinen sektori ei toimi niin kuin pitää. Omaishoitajia ei myöskään pitäisi käsitellä yhtenäisenä massana, vaan tilanteet ja avun tarpeet ovat erilaisia. On aivan eri asia olla hyvää eläkettä nauttiva puolisoaan hoitava omaishoitaja, kuin vammaisen lapsen kanssa kotiin jäävä työikäinen (nainen). Kuntien tilanteet ovat aivan erilaisia, jos olisin omaishoitaja Kauniaisissa, niin olisin luultavasti ihan tyytyväinen.
Omaishoitajalain uudistukset ovat lähinnä kosmeettisia. On tietysti hyvä, että omaishoitajille tarjotaan valmennusta ja terveystarkastuksia, mutta jos olet hoidettavassa kiinni 24/7 ja vapaapäiviä on kolme kuukaudessa, niin ohjeet lepäämiseen ja itsestä huolehtimiseen huvittavat, jos ei itkettäisi. Isälläni on intervallipäätös, joten viikko on mahdollinen, mutta yksi viikko kuljetuksineen maksaa 300 euroa ja sanon suoraan, että siihen ei ole joka kuukausi varaa. Siis säästän päiviä ja vapaat ovat viikon jaksoina n. joka toinen kuukausi.
Palkkiot ovat edelleen pieniä suhteessa hoidon vaativuuteen ja siihen, että töissä käynti ei useinkaan ole mahdollista. Koko palkkiosysteemi on edelleen rakennettu sen varaan, että henkilöllä on myös muita tuloja. Itselleni on käynyt sen verran tuuri, että minulle tehtiin vuosi sitten harkinnanvarainen päätös ja palkkioni nousi 500 eurosta 900 euroon, koska muita tuloja ei ole. Tuleva mahdollinen maakuntauudistus hirvittää, koska en usko, että esim. palkkioissa mennään korkeimpien käytäntöjen mukaan, vaan niiden alimpien. Omalla kohdalla tämä tarkoittaisi usean satasen pudotusta.”.
Muita korjattavia asioita omaishoidosta minulle kirjoittaneen omaishoitajan mielestä ovat:
- Vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelut. On täysin käsittämätöntä, että muistisairaille niitä ei myönnetä. Kunta hylkäsi hakemukseni sillä perusteella, että isäni ei osaa enää palvelua itse pyytää! Kyllähän muistisairaskin vielä nauttii ihmisten tapaamisesta, musiikista ja luonnosta.
- Omaishoito ei kartuta työssäoloehtoa. Tämä on työikäiselle todella iso epäkohta, jos omaishoidon jälkeen odottaa työttömyys.
Kirjeensä omaishoitaja lopettaa seuraavasti: ”Ja ihan lopuksi; kaikesta tappelu syö. Haluaisin tarjota isälleni mahdollisimman hyvän loppuelämän vakavasta sairaudesta huolimatta. Käymme mahdollisuuksien mukaan eri tapahtumissa, jumppaamassa jne. mutta kun näillä keleillä sullon herraa 35 vuotta vanhan Opelin etupenkille, että päästään pelaamaan bingoa, niin toivoisi, että olisi edes ne muutamat edulliset taksikyydit.”.
Nyt on aika tarkastella omaishoidon tilannetta rehellisesti ja avoimella mielellä. Jos omaishoitajat lopettaisivat tärkeän työnsä, Suomen vanhustenhoito ajautuisi vielä suurempaan kriisiin.
Merja Mäkisalo-Ropponen
Kansanedustaja (sd)
