Kokeilukulttuuri ei sovi lainsäädäntötyöhön!
(Julkaistu Uudessa Suomessa 19.12.2018)
Viime viikolla oli tulevaisuusvaliokunnan avoin kokous, jonka aiheena oli ”Kokeilukulttuurin arviointi – missä mennään nyt ja tulevaisuudessa.” Kokeilujen ja kokeilevan kulttuurin edistäminen on ollut Sipilän hallitusohjelman keskeinen keino uudistaa yhteiskuntaa ja eri alojen toimintatapoja sekä tuottaa uutta kasvua.
Kokeilukulttuuri ei kuitenkaan ole uusia asia. Jo lähes kymmenen vuotta sitten aiemmassa työssäni työyhteisökouluttajana ja -valmentajana olin viemässä kokeilukulttuurin ideaa työpaikoille. Mottoni työssäni oli: Parempi tehdä virheitä ja epäonnistua kuin epäonnistumisen pelossa olla tekemättä mitään. Kokeilukulttuurissa on tärkeää muistaa se, että epäonnistunutkin kokeilu on arvokas, sillä epäonnistumisen syitä tutkimalla on mahdollista oppia uutta.
Kokeilukulttuuri on siis hyvä asia. Usein kuitenkin unohdetaan, että kokeiluihin tulisi yhdistää aina myös tutkimuksellinen osio. Mitä suuremmasta kokeilusta on kysymys, sen tärkeämmäksi tulee selvittää ja tutkia kokeilun tarvetta, ennakko-odotuksia, prosessia ja tuloksia. Eettinen arviointi kuuluu aina kokeiluun valmistautumiseen ja sen toteuttamiseen. Isoissa kokeiluissa toimintatutkimuksen periaatteiden mukaan eteneminen auttaa hyvin oppimaan prosessista. Hyvin kerätystä kokeilutiedosta on mahdollista rakentaa vähitellen hyvien kokeilujen kokeilukirjastoa tai tietopankkia, josta voidaan löytää tietoa hyvistä kokeiluista ja käytänteistä. Ennakointitiedon ja kokeilukulttuurin yhdistäminen avaisi uusia mahdollisuuksia. Ennakointitiedosta voi löytyä kokeiluun soveltuvia aiheita ja näin päästään kehittämistyössä jo askeleen verran edelle muita.
Kokeilukulttuuri ei kuitenkaan sovi kaikkeen uudistustyöhön. Esimerkiksi lainsäädäntötyötä ei voi tehdä kokeiluina. Lakiesitysten tulee pohjautua tutkimusnäyttöön ja riittävän laaja-alaisiin asiantuntijalausuntoihin. Näyttöä ovat myös hyvin tehdyistä ja arvioiduista kokeiluista saadut tulokset. Tämän hallituksen ongelmana on ollut se, että kokeilut on viety jopa osaksi lainsäädäntötyötä. Sote-uudistuksen pilotoinnit ovat tästä hyvä esimerkki. Pilotointien nimissä on viety asioita eteenpäin ennen kuin lainsäädäntö on valmis. Sote-uudistuksessa – olipa se millainen tahansa – kannattaisi edetä vaiheittain (kuten peruskoulu-uudistuksessa tehtiin), jolloin eri maakunnissa saatujen kokemusten perusteella olisi mahdollista korjata virheitä. Toinen esimerkki kokeilukulttuurin viemisestä lainsäädäntötyöhön on irtisanomislaki. Hallitus itsekin myöntää, ettei lain vaikutuksia voi tietää, koska sen soveltamisala varmistuu vasta oikeustapausten jälkeen. Siihen voi kulua jopa 4 – 5 vuotta.
Seuraavalla hallituskaudella ilmiöpohjainen budjetointi olisi erittäin hyvä kokeiltava asia. Ilmiöpohjaisessa budjetoinnissa otetaan ministeriöiden raja-aidat ylittäen yhteiskunnallisesti merkittävä asia hoidettavaksi niin, että valitulle kehittämiskohteelle tulee myös yksi ”rahapotti”. Samalla sovitaan kokeilun johtamisesta. Nykyinen hallitus väittää, että kestävä kehitys on ensi vuoden talousarviossa esillä tällaisena yhteisenä ilmiönä. Kestävä kehitys on liian laaja asia ilmiöpohjaisen budjetoinnin kokeiluun. Se, että jokainen ministeriö mainitsee sanan kestävä kehitys, ei tee talousarvioesityksestä vielä ilmiöpohjaista. SDP on ehdottanut, että seuraava hallitus kokeilisi ilmiöpohjaista budjetointia esimerkiksi nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn tai digiosattomuuden poistamiseen.
Isoissa yhteiskunnallisissa muutoksissa tarvitsemme uudenlaista komiteatyöskentelyä, jossa poliitikot parlamentaarisesti, asiantuntijat ja tutkijat työskentelevät yhdessä. Tällaisessa muutostyössä voisi hyödyntää myös kansalaisia esimerkiksi joukkoistamisen avulla. Yhteiskunnassamme on selkeytettävä näiden kolmen tason erilaiset toimintatavat, jotta saamme käyttöömme oikeat työkalut kulloiseenkin tavoitteeseen ja tehtävään.
Jos olet kiinnostunut kuulemaan, mitä muuta tulevaisuusvaliokunnan avoimessa kuulemisessa keskusteltiin, voit nähdä ja kuulla tallenteen seuraavasta osoitteesta: https://www.eduskunta.fi/_layouts/15/Arkena.Edk.SaliVideo/index.html#clip_id=F2FFD3BB&position=0&tab=ConferenceCurrent. Puheenvuoroni on tallenteen lopussa.
Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
