Julkisen talouden suunnitelmat eivät lupaa hyvää
(Julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa 28.6.2018)
Ennen istuntotaukoa eduskunnassa käsiteltiin hallituksen julkisen talouden suunnitelmia vuosille 2019 – 2022. Talouskasvu antaisi hallitukselle mahdollisuuden korjata talouspolitiikkansa heikkouksia, mutta valitettavasti korjaavia toimenpiteitä ei ole tulossa.
Hallituksen talouspolitiikka jättää valtavan joukon ihmisiä osattomaksi kasvusta ja kurjistaa heidän elämäänsä. Indeksijäädytykset leikkaavat perusturvaa 250 miljoonalla eurolla vuodessa. Työttömyysturvaa leikattiin 200 miljoonalla eurolla vuonna 2017. Tänä vuonna iski aktiivimallin leikkuri. Matka- ja lääkekorvauksia on leikattu 50 miljoonalla eurolla ja asiakasmaksuja nostettu 150 miljoonalla eurolla. Yhteensä sosiaaliturvaa on heikennetty ja palvelumaksua korotettu yli 700 miljoonalla euroilla.
Julkisen talouden suunnitelmien yhteydessä päätetyt vähimmäismääräisten sairaus- ja vanhempainpäivärahojen korotukset, takuueläkkeen korotus ja lääkekaton pieni alennus tulevat tarpeeseen. Ne ovat kuitenkin vain murusia verrattuna tehtyihin leikkauksiin.
Äskettäin ilmestyneen sosiaalibarometrin mukaan vain muutama prosentti sosiaali- ja terveysjohtajista uskoo enää hallituksen pystyvän kaventamaan eriarvoisuutta. Euroopan neuvoston komitea antoi moitteita Suomelle perusturvan tasosta. Sen mukaan Suomen valtio ei noudata peruskirjassaan turvattuja sosiaalisia oikeuksia. Muun muassa työttömyysturva on liian alhainen eikä kata kaikkia tuensaajien perustarpeita.
Leikkaukset koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen heikentävät talouden uusiutumiskykyä ja alentavat tuottavuuden kasvun potentiaalia. Julkisen talouden suunnitelmissa luvatut 50 miljoonan euron lisäykset koulutussektorille eivät mitenkään kompensoi yhteensä noin miljardin euron leikkauksia.
Hallitus ei näytä ymmärtävän osaamiseen, hyvinvointiin ja sivistykseen panostamisen olevan investointeja tulevaisuuteen. Ne vahvistavat toimeliaisuutta ja yhteiskunnan rakenteita sekä julkista taloutta työllisyyden vahvistuessa ja yhteiskunnallisten ongelmien korjaamisen kustannusten vähentyessä.
Merja Mäkisalo-Ropponen
