Kiireellä ei hyvää tule!
(Julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa 3.5.2018)
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on merkittävä, sillä se vaikuttaa jokaiseen kansalaiseen. Nyt hallituspuolueet vievät tätä suurta uudistusta niin kiireellä eteen päin, että lakiesitysten huolellinen käsittely on melko mahdotonta. Hallitus syyttää oppositiota asian käsittelyn hidastamisesta, kun oppositio ei suostu katsomaan sormien läpi eduskunnan lainsäädäntötyölle asettamia laatuvaatimuksia. Valiokuntien tehtävänä on kuulla riittävä määrä asiantuntijoita, jotta lakiesityksen kaikista vaikutuksista saadaan selvyys. Oppositio ei vaadi mitään muuta kuin lakiesitysten asiallista käsittelyä. Jos tilanteesta jotain tahoa pitää syyttää, niin hallitus voi katsoa itseään peilistä. Lakiesityksethän tulevat eduskuntaan hallituksen aikatauluttamana.
Mitä enemmän asiantuntijoita kuulee, sitä suuremmaksi kasvaa huoli esimerkiksi maakuntien rahoituksen riittävyydestä. Pelottelua ei ole se, jos asiantuntijalausuntoihin perustuen asiallisesti kysyy, miten käy pitkäaikaistyöttömien ja ikäihmisten palveluille jatkossa, jos maakunnissa kaikki rahat menevät lakisääteisiin terveydenhuollon palveluihin.
Miksi hallituksen pitää rikkoa jopa suomalaisen terveydenhuollon toimivin osa – neuvolapalvelut? Hallitus haluaa myös neuvolapalveluihin markkinat mukaan. Maakunta voisi jatkossa antaa asiakassetelin laajempaan palvelukokonaisuuteen tai yksittäiseen palveluun. Tämä on vastoin neuvolatoiminnan perusperiaatteita, joiden avulla on taattu yhdenvertaiset palvelut kaikille.
On kuitenkin yksi asia, minkä hallitus haluaa suojella yhtiöittämiseltä ja markkinoilta. Ministeri Saarikko totesi viime viikolla, että maatalouden lomituspalveluiden yhtiöittäminen voisi vaarantaa maatalousyrittäjien tasapuolisen kohtelun. Lomituksella on ministerin mukaan vanhat sosiaalipoliittiset perusteet.
Eikö lasten ja perheiden tasapuolisesta kohtelusta tarvitse olla huolissaan ja eikö neuvolatoiminnalla ole vahvoja sosiaalipoliittisia tavoitteita?
Merja Mäkisalo-Ropponen