Hallitus jakaa murusia pöydältä
(Julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa 19.4.2018)
Viimeisen kehysriihen tuloksista näkyy hallituksen koko kauden keskeiset tavoitteet, joista hallitukselle tärkeimpiä ovat:
– julkisen sektorin pienentäminen
– yksityistäminen ja toimintojen markkinaehtoistaminen
– palkansaajien ja palkansaajajärjestöjen aseman heikentäminen.
Valitettavasti hallituspolitiikka on johtanut eriarvoistumisen kasvuun. Se näkyy erityisesti työssäkäyvien ja työn ulkopuolella olevien elämäntilanteessa. Työttömät ja eläkeläiset tuntuvat olevan erityisesti hallituksen hampaissa.
Pienet – sinällään hyvät – parannukset heikoimmassa asemassa olevien tilanteeseen eivät kokonaiskuvaa muuta. Esimerkiksi yhdeksän euron korotus takuueläkkeeseen sekä lääkekaton laskeminen 5 miljoonaa euroa ovat mitättömiä toimia hallituskaudella tehtyjen leikkausten ja indeksijäädytysten rinnalla.
Kun taloudessa menee nyt hyvin, vähintä mitä hallitus olisi voinut tehdä, on vuodenvaihteessa tehtyjen perusturvan indeksijäädytysten kompensoiminen ja ensi vuodelle suunnitelluista indeksijäädytyksistä luopuminen. Suomen sosiaali- ja terveys ry:n laskelmien mukaan tämä olisi maksanut 200 miljoonaa euroa. Hallituksen mielestä kasvu ei kuitenkaan kuulu kaikille – ei ainakaan työelämän ulkopuolella oleville.
Nykyinen hallitus ajaa erityisesti elinkeinoelämän etuja, mikä on näkynyt lukuisina työsuhdeturvan heikentämiseen tähtäävinä lakiesityksinä. Kehysriihessä näitä esityksiä tuli lisää. Hallituksen esityksen mukaan alle 30-vuotiaiden vähintään kolme kuukautta työttömänä olleiden työsuhdeturvaa halutaan heikentää. Palkattaessa alle 30-vuotiaita työttömiä työsuhteen määräaikaisuudelle ei enää vaadittaisi perustetta. Lisäksi tarkoituksena on keventää yksilöllisen irtisanomisen kriteereitä 20 henkeä tai sen alle työllistävissä yrityksissä.
En ole lainkaan varma, voiko näitä työsuhdeturvan heikennyksiä perustuslain edellyttämän yhdenvertaisuusvaatimuksen näkökulmasta tehdä. Toivottavasti ei! Tällä hallituksella on tapana toimia ensin ja miettiä vasta sitten!
Merja Mäkisalo-Ropponen
