Aktiivimallin ”tuloksia”
(Julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa 5.4.2018)
Viime viikolla saatiin ensimmäisiä ”tuloksia” ns. aktiivimallista. Erikoista on, että hallitus monen ministerin suulla kertoo, miten hyvästä lakimuutoksesta on kysymys. Lähes kaikki faktat puhuvat kuitenkin toiseen suuntaan. Kelan tietojen mukaan 46 prosenttia työttömyysturvan saajista on täyttänyt aktiivimallin aktiivisuusehdon. Etelä-Suomessa tilanne on monin paikoin parempi kuin esimerkiksi Pohjois-Karjalassa. Joensuussa aktiivisuusehdon täytti 43 prosenttia. Nämä luvut eivät kuitenkaan kerro aktiivinmallista. Kelasta arvioidaan, että vähintään 40 prosenttia olisi täyttänyt ehdon ilman aktiivimalliakin. Toisin sanoen aktiivimallin vaikutus on korkeintaan kuusi prosenttia. Näiden tulosten valossa ministereiden Orpo, Mykkänen ja Lindström hehkutukselle mallin toimivuudesta ei ole perusteita.
Huolen aiheita sitä vastoin löytyy. Malli johtaa työttömyysturvan leikkaamiseen ja osa joutuu jatkossa turvautumaan toimeentulotukeen. Selvitysten mukaan toimeentulotukiasiakkaiden on erityisen vaikea päästä kiinni takaisin työelämään.
Todellinen aktivointi edellyttää resursseja työttömän henkilön rinnalla kulkemiseen, mikä tarkoittaa yksilöllisesti räätälöityä apua, tukea ja ohjausta. Pohjois-Karjalassa muun muassa Pohjos-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen ja Joensuun Nuorisoverstaan toimintamallit ovat osoittautuneet tehokkaiksi tavoiksi aktivoida nuoria ja pitkään työttöminä olleita. Koulutus on yksi kaikkein vaikuttavimmista aktivointikeinoista, mutta hallitus on valitettavasti säästänyt myös työttömien koulutusmahdollisuuksista. Kaiken lisäksi kolmannen sektorin työllistämismahdollisuuksia on heikennetty vähentämällä järjestöille suunnattuja työllistämisrahoja.
Kansalaisaloite aktiivimallin kumoamiseksi tulee lähiviikkoina eduskunnan käsittelyyn. Toivottavasti hallitus ymmärtää tässä yhteydessä korjata edes mallin pahimmat puutteet. Vähintä, mitä pitäisi tehdä, on aktiivitoimien kirjon laajentaminen niin, että esimerkiksi kansalaisopiston kurssille osallistuminen tai vapaaehtoistyö katsotaan aktiivisuudeksi. Lisäksi tulisi varmistaa, ettei kukaan tosiasiallisesti työkyvyttömän henkilön toimeentulo joudu leikkausten kohteeksi.
Merja Mäkisalo-Ropponen
