Tutkimusnäyttö käyttöön!
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa on tällä hetkellä monia vakavia huolenaiheita. Yksi keskeinen on alkuperäisten tavoitteiden unohtaminen. Maakuntauudistus ja valinnanvapaus ovat tulleet tärkeimmiksi teemoiksi. Kumpikaan ei kuitenkaan ratkaise niitä alkuperäisiä ongelmia, joiden takia uudistusta lähdettiin tekemään.
Sote-uudistuksen alkuperäisten tavoitteiden toteutuminen edellyttää sekä rakenteiden että sisältöjen kehittämistä hoito- ja palvelukokonaisuuksissa. Eräs keskeinen kehittämiskohde sosiaali- ja terveydenhuollossa on näyttöön perustuva toiminta. Näyttöön perustuva lääketiede on jo tuttu käsite. Liian usein kuitenkin unohtuu, ettei parhainkaan lääketieteellinen hoito johda potilaan kannalta hyvään lopputulokseen, jos muiden ammattiryhmien toiminta ja koko hoitoketju eivät perustu parhaaseen mahdolliseen näyttöön ja siten tue laadukasta hoitoa. Terveydenhuollon kustannustehokkuus paranee, kun pystytään karsimaan tehottomia ja vanhentuneita käytäntöjä ja korvaamaan ne tuloksellisilla toimintatavoilla. Kaikista sosiaali- ja terveysalan työllisistä työntekijöistä 72 prosenttia on hoitotyöntekijöitä (sairaanhoitajat, terveydenhoitajat, kätilöt, lähihoitajat). Se, miten he tekevät työtään, vaikuttaa oleellisesti hoidon laatuun ja tehokkuuteen. Hoitotyön Tutkimussäätiö (Hotus) julkaisee näyttöön perustuvia hoitosuosituksia, joiden avulla on mahdollista parantaa hoidon laatua ja saada samalla säästöjä aikaan.
Hoitotyön Tutkimussäätiö ja Suomen sairaanhoitajaliitto julkaisivat muutama viikko sitten selvityksen näyttöön perustuvan toiminnan toteutumisesta. Kyselyyn vastanneista sairaanhoitajista alle puolet oli sitä mieltä, että hoitokäytännöt perustuvat näyttöön. Suurin osa sairaanhoitajista oli sitä mieltä, ettei näytön käyttö ole näkyvää, näytön levittämiseen tai käyttöönottoon ei ole toimivia käytäntöjä, eikä tieto näyttöön perustuvan toiminnan kehittämisestä leviä organisaatiossa. Tämän tuloksen perusteella voi oikeutetusti kysyä: Mihin hoitokäytännöt perustuvat, elleivät tutkittuun tietoon? Toisaalta sote-uudistukseen liittyen herää huoli siitä, miten yhä enemmän pirstaloituvassa järjestelmässä voidaan huolehtia siitä, että potilas/asiakas saa tutkittuun tietoon perustuvaa hoitoa, olipa hänen hoitopaikkansa mikä tahansa.
Tutkimusnäytön pitäisi ohjata myös päätöksentekijöitä. Valitettavasti näin ei ole – tästä esimerkkinä on sote-uudistus. Esimerkiksi Lainsäädännön arviointoneuvoston lausunnon mukaan valinnanvapauslain esitysluonnoksessa ei ole riittävästi arvioitu uudistuksen vaikutuksia ja osa uudistuksen tavoitteista on ristiriitaisia ja jopa vastakkaisia. Sama ongelma on ollut lukuisissa muissakin hallituksen esityksissä.
Pari viikkoa sitten Finlandia-talolla oli Rakkaudesta tieteeseen –tapahtuma, jossa olin ”Hyvinvoiva ja terve kansalainen” -paneelissa keskustelemassa muun muassa näyttöön perustuvasta päätöksenteosta ja hyvinvointitaloudesta. Alla linkki keskusteluun.
Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
