Vammaiset ja vanhukset ansaitsevat hyvän elämän
Viime hallituskaudella valmistui vanhuspalvelulaki, jolta odotin ja toivoin paljon. Valitettavasti lain henkeä ei ole lähdetty riittävästi noudattamaan. Monin paikoin ikäihmisten asumisen, hoidon ja hoivan tilanne on viime vuosina jopa huonontunut. Laki korostaa laitoshoidon purkamista ja sitä, että ikäihmisten on voitava asua omassa kodissaan mahdollisimman kauan. Olen samaa mieltä laitoshoidon vähentämisen tarpeellisuudesta. Olen kuitenkin eri mieltä siitä, onko oma koti aina paras paikka asua. Esimerkiksi yksin asuvan muistisairaan ei pitäisi olla omassa kodissaan siinä vaiheessa, kun hän ei muista syödä, juoda eikä tiedä, miten puhelinta ja hälytysranneketta käytetään. Hyväkään kotihoito ei silloin ole oikea hoitomuoto. Valitettavasti kotihoidon asiakkaina on paljon yksin asuvia muistisairaita, joiden ei ole enää inhimillistä eikä turvallista asua omassa kodissaan. Lisäksi kotihoito on monin paikoin aivan liian huonosti resursoitua. Olin viikonloppuna Muistiliiton yhdistysjohdon päivillä. Sain terveisiä eri puolilta maata siitä, että nykyinen kotihoito on epäinhimillistä eikä hoidon laadusta voi enää puhua.
On surullista huomata, että edelleenkään yhteiskunnassa ei ymmärretä laitoshoidon purkamisen edellyttävän uudenlaisten kodinomaisen asumismuotojen kehittämistä. Entistä enemmän tarvitaan yhteisökoteja, joissa apua tarvitsevat ihmiset saavat ympärivuorokautista hoitoa ja hoivaa. Muistisairaiden lisäksi tämänkaltaisten asumisen ja hoivan yhdistelmästä hyötyvät esimerkiksi kehitysvammaiset. Yhteisökodeissa on oltava riittävästi henkilökuntaa niin, että siellä on mahdollista järjestää kodin toimintoja ja jokaisella on mahdollisuus elää oman elämäntarinansa näköistä elämää.
Myös omaishoidon kehittämisestä on puhuttu vuosia. Pieniä parannuksia on vuosien mittaan tehtykin ja viime hallituskaudella valmistui myös omaishoidon kehittämisohjelma (Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma. 2014). Tällä hallituskaudella ohjelmaa ei kuitenkaan ole lähdetty toteuttamaan, vaan hallitus päätti edetä asiassa ns. omaishoidon kärkihankkeen kautta (I&O Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa. 2016). Valitettavasti monin paikoin Suomea omaishoidon tilanteen on koettu entisestään huonontuneen. Onkin surullista, ettei viime kaudella suunniteltua omaishoidon kokonaiskehittämisen suunnitelmaa haluttu lähteä viemään eteenpäin, vaan hallitus halusi jälleen aloittaa alusta.
Koska vanhusten ja vammaisten oikeudet eivät Suomessa riittävästi toteudu, tarvitsemme Suomeen vanhus- ja vammaisasiavaltuutetun. Valtuutetun tehtäviin kuuluisi muun muassa ikäihmisten ja vammaisten aseman ja oikeuksien vahvistaminen suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomi on ratifioinut vuonna 2016 YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista, mutta sopimuksen periaatteet eivät kaikin osin toteudu yhteiskunnassamme.
Merja Mäkisalo-Ropponen
Kansanedustaja (sd)
Muistiliitto ry:n hallituksen puheenjohtaja
