Muistisairaan kohtaamisessa ja auttamisessa tarvitaan ammattitaitoa ja osaamista!

Surukseni on viime viikkojen aikana mediassa ollut kirjoituksia, jotka luovat mielikuvan, että muistisairauteen liittyy automaattisesti aggressiivisuus. Tällaiset kirjoitukset ja mielipiteet kertovat siitä, ettei yhteiskunnassamme ole riittävästi tietoa ja ymmärrystä muistisairauksista ja muistisairaiden kohtaamisesta. Olen huomannut, että jopa ammattihenkilöillä on paljon puutteita tiedoissa, taidoissa ja valmiuksissa eikä ammatillinen koulutus edelleenkään anna valmiuksia kohdata muistisairaita. Liian usein aggressiivisuus ja levottomuus nähdään ainoastaan sairauden oireina, eikä edes yritetä miettiä, mitä muistisairas yrittää käyttäytymisellään kertoa. Useimmiten ns. haasteellinen käyttäytyminen kertoo jostain tunteesta kuten pelosta, surusta tai ikävästä, joille ei löydy sanoja. Aggressiivisuuden taustalla voi syynä olla myös työntekijän epäasiallinen käyttäytyminen esimerkiksi huutaminen, komentaminen tai vähättely. Lisäksi kiire ja hoputtaminen hermostuttavat usein muistisairasta. Ammattitaitoiset työntekijät pyrkivät aina löytämään syyn käyttäytymiselle, sillä perussyyn poistaminen vähentää haasteellista käyttäytymistä.

Muistiliitossa ollaan käynnistämässä hanketta, jossa etsitään tutkimukseen ja kokemukseen perustuvaa näyttöä siitä, millaiset hoitotyön keinot ja menetelmät helpottavat muistisairaan pahaa oloa. Monissa hoitoyhteisöissä on huomattu esimerkiksi rauhallisen läsnäolon, luonnossa liikkumisen, ulkoilun, musiikin, kosketuksen ja mielekkään tekemisen tuovan muistisairaalle levollisuutta ja hyvää oloa.

Kaikkein tärkein asia on kohtaamisen taito eli miten työntekijä tai omainen suhtautuu muistisairaaseen. Seuraavassa on muutamia käytännön ohjeita meille kaikille, jotka olemme vuorovaikutuksessa muistisairaan henkilön kanssa:

• Ilmaise luontevasti, kuka olet, jos sairastunut ei tunne sinua.
• Älä oikaise sairastuneen väittämiä (ellei se vähennä hänen ahdistustaan). Jokaisesta meistä tuntuu pahalta, jossa toinen väittää, ettet tiedä, muista tai osaa.
• Voit yleensä heittäytyä vapaasti juttelemaan asioista sairastuneen ehdoilla. Jokainen haaveilee joskus ystävien kanssa maailmanympärysmatkasta tai lottovoitosta, vaikka ne eivät toteudukaan.
• Jatkuvan ja toistuvan ahdistuksen takana voi olla jokin hoidettava fyysinen vaiva, kuten kipu, sairaus tai infektio.
• Jokainen muistisairas on yksilöllinen persoona ja elämäntarinaa tuntemalla oppii tietämään, mistä henkilö on pitänyt ja mistä ei. Kunnioita jokaisen omia tapoja ja tottumuksia.
• Muistisairas on aikuinen ihminen. Jos häntä kohdellaan kuten lasta, voi ilmetä aggressiivisuutta.
• Anna paljon positiivista palautetta ja opettele sanomaan asiat positiivisesti älä- ja ei-sanoja välttäen.
• Arvostelu ja mitätöinti eivät tunnu kenestäkään mukavalta ja ne saavat aikaan suuttumusta.
• Puhu normaalisti ja rauhallisesti, yksi asia kerrallaan. Samalla tasolla oleminen, silmiin katsominen, kevyt kosketus ja nimeltä puhuttelu ovat auttavaa vuorovaikutusta.

Tärkeintä on muistaa, ettei kukaan ole sairautensa näköinen. Jokainen on oman elämäntarinansa näköinen yksilöllinen persoona. Mitä useammin tämä tulee hoitotyössä huomioitua, sen paremmin vuorovaikutus ja kohtaaminen onnistuvat.

Merja Mäkisalo-Ropponen