Tästä ei hyvä tule!
(Julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa 16.3.2017)
Viime viikolla oli eduskunnassa lähetekeskustelussa hallituksen esitys maakuntien perustamisesta ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistuksesta.
Hallitusta on usein kritisoitu lainsäädännön huonosta tasosta ja taas se toi eduskunnan käsittelyyn valtavan suuren ja yhteiskunnallisesti merkittävän lakiesityksen, joka ei täytä laadukkaan lainsäädännön valmisteluprosessia. Lakiesitys on osa laajaa kokonaisuutta, joka tuodaan eduskuntaan pieninä palasina. Olennainen osa sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusta – eli suunniteltu valinnanvapauslainsäädäntö – puuttui esityksestä kokonaan. Huonoa lainvalmistelua on myös se, että hallitus on ollut kuuro asiantuntijoiden palautteille, jotka melko yksimielisesti kritisoivat hallituksen valinnanvapausmallia.
Hallitus on rakentamassa suurta maakunta- ja sotelaboratoriota, jossa kukaan ei tunnu tietävän, mitä ollaan tekemässä. Kannatan kokeilukulttuuria, mutta sitä ei ole tarkoitettu näin suuriin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Myöskään näin monien isojen asioiden yhteen kytkeminen ei ole järkevää. Olisi ollut paljon parempi rakentaa ensin sote-uudistus ja miettiä vasta sitten muita muutoksia.
SDP hyväksyy hallituksen alkuperäiset tavoitteet sote-uudistukselle ja sen, että järjestämisvastuu siirretään laajempiin kokonaisuuksiin. Valitettavasti hallitus on itse unohtanut alkuperäiset tavoitteet. Hallituksen mallissa eivät toteudu palvelujen integraatio, eheät hoitoketjut, tasa-arvo eikä byrokratian purkaminen. Hallitus on rakentanut mallin, joka johtaa pakkoyhtiöittämiseen ja palveluketjujen hajoamiseen, mikä vaikeuttaa myös kustannusten hillintää.
Valinnanvapaus on hyvä asia. Jo nyt kansalaiset voivat valita terveysaseman ja erikoissairaanhoidossa lääkäri asiakkaan kanssa yhdessä miettivät, missä sairaalassa esimerkiksi joku toimenpide on järkevää tehdä. Tämän kaltainen valinnanvapaus on kannatettavaa ja sitä on syytä edistää. Valinnanvapaus voitaisiin siis toteuttaa nykylainsäädännön pohjaltakin siten, että jokaisella olisi oikeus valita oma sote-keskus. Jos yksityistä palvelutuotantoa haluttaisiin lisätä, se onnistuisi parhaiten esimerkiksi laajentamalla palveluseteleiden käyttöä ja ottamalla käyttöön henkilökohtainen budjetointi. Näille ideoille asiantuntijatkin ovat näyttäneet vihreää valoa. Erittäin tärkeää olisi, että maakunnat voisivat itse päättää toimintatavoistaan. Pohjois-Karjalassa ei taida löytyä kovin montaa kuntapäättäjää, joka haluaisi purkaa Siun Soten ja pakkoyhtiöittää palvelut kahden vuoden kuluttua!
Hallitus haluaa tuoda markkinat sellaisiinkin yhteiskunnan toimintoihin, jonne ne eivät sovi. Maakuntauudistukseen liittyvässä työvoimahallinnon uudistuksessa on tarkoitus kilpailuttaa myös työvoimapalvelut. Uudistuksessa on unohtunut kokonaan pitkäaikaistyöttömien ja vaikeasti työllistettävien erityistarpeet. Myös harvaanasuttujen seutujen työvoimapalvelut tulevat heikkenemään. Tässä on sama huoli kuin soteuudistuksessa eli miten käy niille, joilla ei ole mahdollisuutta valita ja miten käy valinnanvapauden suurien kaupunkiseutujen ulkopuolella. Hallituksen toimet tulevat johtamaan sosioekonomisen ja alueellisen eriarvoisuuden kasvuun.
Tätäkö me todella haluamme?
Merja Mäkisalo-Ropponen
