Terveisiä Senioripihasta
(Julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa 2.3.2017)
Helmikuun valtuuston kokous peruttiin, sillä käsiteltäviä asioita oli kertynyt niin vähän – eikä näissä asioissa ollut mitään erityisen kiireellistä. Koska minulla ei ole kerrottavaa valtuuston kokouksesta. Kerron työvuorostani Senioripihassa.
Vastasin Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin kaikille kansanedustajille lähettämään haasteeseen työskennellä vanhusten hoitotyössä yhden työvuoron ajan. Olin pari viikkoa sitten yhden maanantain aamuvuorossa Senioripihassa. Nautin joka hetkestä, jotka sain viettää upeiden ikäihmisten ja heidän hoitajiensa seurassa. Entisenä sairaanhoitajana pystyin jopa osallistumaan arjen työhön, vaikka moni asia on omista työvuosistani sairaanhoitajana muuttunut.
Senioripihassa työskentelin hoitoyhteisössä, jossa asukkaat tarvitsivat paljon apua päivittäisissä toiminnoissa. Normaalisti aamuvuorossa on 16 ikäihmistä hoitamassa kolme hoitajaa, mutta yhden aika menee lähes kokonaan ruokahuollossa, astioiden tiskaamisessa, pyykkihuollossa, erilaisten tilausten tekemisessä ymv. Jos tähän aamuvuoroon saisi yhden työllistetyn työntekijän, niin hänelle saisi erittäin järkevän ja mielekkään työnkuvan tehtävistä joihin ei tarvita hoitajien ammattitaitoa ja osaamista. Tällöin koulutetuilla hoitajilla olisi enemmän aikaa tehdä työtään asukkaiden omatoimisuutta tukien ja yksilöllisiä toiveita toteuttaen. Olen aivan varma, että tämä asia on Joensuussa hyvällä tahdolla ratkaistavissa.
Käytännössä tällä hetkellä tässä hoitoyhteisössä työskentelee välittömässä hoitotyössä aamu- ja iltavuorossa kaksi hoitajaa 16 asukkaan luona. Itse sain työskennellä upean lähihoitajan työparina, joka aivan selvästi nautti omasta työstään ikäihmisten kanssa. Kahden hoitajan on kuitenkin hyvin hankalaa järjestää asukkaille yksilöllisiä ”kukkaishetkiä”, sillä asukkaiden perustarpeisiin vastaaminen vie paljon aikaa. Onneksi Senioripihassa työskentelee virikeohjaaja, joka voi järjestää erilaisia yhteisiä tilaisuuksia ja tapahtumia. Elämän Senioripihassa pitäisi olla joka päivä ”täyttä elämää” siis muutakin kuin pelkkää fyysisiin perustarpeisiin vastaamista.
Muistiliitossa olemme ryhtyneet puhumaan palveluasumisen sijasta yhteisökodeista, koska esimerkiksi sana tehostettu palveluasuminen kuulostaa enemmän laitokselta kuin kodilta. Tavoitteena tulee olla se, että ikäihmiset, jotka eivät voi asua enää omassa kodissa, pääsevät muuttamaan yhteisökotiin, jossa saa elää oman näköistä elämää kodinomaisessa ympäristössä.
Merja Mäkisalo-Ropponen
Kaupunginvaltuuston pj
