Hyvät – pahat normit?
(Julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa 2.2.2017)
Luin mielenkiintoisen Palvelualojen ammattiliiton (PAM) julkaisun nimeltään: Onko reilua? – Reunahuomioita normien purusta. Suosittelen! Kirjoittajina toimineet Esa Suominen ja Hanna Kuntsi tuovat hyvin esille muun muassa normien purkamisen ihannoinnin taustalla olevia arvoasetelmia ja sitä, mitä kritiikittömästä normien purusta seuraa yksilöille ja yhteiskunnalle. Normien purkamisen kritisointi tuntuu olevan tässä ajassa ”vanhanaikaista”, koska niin monelta taholta kerrotaan, että holhouksesta on päästävä eroon. Hallitus on julkaisut oman normienpurkuohjelmansa, jonka piilotavoitteena on julkisen sektorin merkityksen ja koon pienentäminen. Suomalaiset ovat toistuvasti ilmoittaneet kannattavansa pohjoismaisen hyvinvointivaltion periaatteita ja maksavansa mielellään veroja palvelujen turvaamiseksi. Nyt normienpurkuretoriikan avulla pohjoismaisen hyvinvointivaltion purkaminen on tullut hyväksyttävämmäksi.
Normien purkua puolustavat sanovat, että normit ovat haitallisia ja ikäviä kansalaisten kannalta. Kuitenkin lakinormit on tarkoitettu turvaamaan kansalaisten oikeudenmukainen ja yhdenvertainen kohtelu. Lainsäädännön on elettävä ajassa, mutta järkevämpää olisi tavoitella parempia normeja kuin niiden purkamista.
Normien purkamisen retoriikkaan on liitetty myös asiantuntijatiedon vähättely. Tutkijoita on jopa pääministerin suulla moitittu ”kaiken maailman dosenteiksi”, jotka ovat erkaantuneet tavallisten ihmisten elämästä. Tämä tulee esille esimerkiksi THL:n asiaintuntijoiden arvosteluna, kun he ovat esittäneet kritiikkiä uutta alkoholilainsäädäntöä kohtaan tai terveystaloustieteilijöiden lausuntojen mitätöintinä heidän arvostellessaan sote-uudistuksen yksityistämistavoitteita.
Normien purkamisessa korostetaan markkinavoimien vapautta, niiden toiminnalle ei saa asettaa rajoitteita. Tämä on valtavan suuri ajattelun muutos, sillä aiemmin valtio ja julkinen sektori ovat nähty markkinoiden säätelijänä, joka suojelee kansalaisia markkinavoimilta, mielivallalta ja vallankäytöltä. Nyt keskustelussa markkinavoimien säätely halutaan osoittaa kansalaisten vapauden ja omatoimisuuden esteeksi.
Normien purku on hallitukselle myös säästötoimenpide. Hallitusohjelmassa korostetaan, että toimintavapauden lisäämisen, yritysten ja kolmannen sektorin hyödyntämisen sekä normien purkamisen kautta saadaan merkittävät säästöt julkiseen talouteen. Valitettavasti hallitus on jättänyt laskematta vaihtoehtoiskustannukset. Mitä maksaa yhteiskunnalle jos alkoholihaitat lisääntyvät tai ihmiset joutuvat yhä useammin toimeentulotukiasiakkaiksi, kun pienellä palkalla ei pysty elämään? Näin on käynyt esimerkiksi Saksassa, jota hallitus tuntuu pitävän mallimaanaan työreformia tehdessään ja työlainsäädännön normeja purkaessaan. Saksassa on jatkuvasti kasvava ihmisryhmä, joka ei pysty palkallaan elämään, eikä heillä ole muitakaan työsuhteeseen liittyviä etuuksia.
Säästötavoite näkyy myös siinä, että normien purkamisen avulla hallitus ajattelee saavansa kuntatalouteen huomattavat säästöt. Käytännössä tämä tarkoittaa hoidon, koulutuksen ja kasvatuksen laadun heikentämistä. Vastauksena kritiikille hallitus sanoo, että kunnat voivat itse ohjata resursseja sinne missä on tarvetta, siihen ei tarvita lakinormeja. Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksi paljon apua tarvitseva ikäihminen tai erityisestä tukea tarvitseva lapsi tai nuori saa eri kunnissa hyvin erilaisia palveluja. Oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus eri kunnissa asuvien kesken eivät enää toteudu. Tätäkö me todella haluamme?
Merja Mäkisalo-Ropponen
Kansanedustaja (sd)
