Työttömille lisää keppiä!
(Julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa 22.12.2016)
Viime viikolla eduskunnassa keskusteltiin ensi vuoden talousarviosta. Vaikka talouskasvu on käynnistynyt ja kokonaistyöttömyys on hiukan helpottumassa, pitkäaikaistyöttömyys jatkaa kasvuaan. Pitkäaikaistyöttömyyden voittamiseksi hallituksen keinot keskittyvät lähinnä työttömien kepittämiseen. Taustalla tuntuu olevan ajatus, etteivät työttömät halua tehdä töitä, jonka vuoksi keppilinja on ainoa mahdollinen. Syksyn aikana olemme työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa käsitelleet lukuisia lakiesityksiä, joissa vaikeutetaan ja hankaloitetaan pitkäaikaistyöttömien elämää. Esimerkiksi työttömyysturvan leikkaukset eivät luo uusia työpaikkoja, vaan lisäävät pienituloisuutta ja ajavat ihmiset toimeentulotuen asiakkaiksi. Jos pienituloinen, pienten lasten äiti pakotetaan ottamaan kolmen tunnin työmatkan puitteissa vastaan työtä, josta saatava palkka on pienempi kuin työttömyyskorvaus ja hakemaan sitten toimeentulotukea, se on lähinnä ihmisten kiusaamista. Tämänkaltaisia lakiesityksiä on tänä syksynä ollut useita.
Totta kai tavoitteena tulee olla työllistyminen avoimille työmarkkinoille. Nykyisillä työn tuottavuusodotuksilla se ei kuitenkaan ole kaikille mahdollista, vaikka työllisyystilanne olisi miten hyvä tahansa. Siksi on käsittämätön päätös heikentää kolmannen sektorin työllistymismahdollisuuksia asettamalla 3000 henkilötyövuoden katto järjestöjen työllistämiselle. Järjestöissä tehdään yhteiskunnan kannalta järkevää työtä hoitamalla palkkatukirahoituksen avulla vanhusten palveluita, veteraanien kotipalveluita, lastenhoitopalveluita ym. toimintoja, joita mikään muu tahoa ei yhteiskunnassa hoida tai joita ihmisillä ei ole varaa hankkia yksityisiltä markkinoilta. Pitkäaikaistyöttömälle järjestöissä työskentely antaa mahdollisuuden olla merkityksellinen osa yhteiskuntaa ja lisäksi järjestöt voivat olla väylä avoimille työmarkkinoille. Järjestöjen toimintaedellytysten heikentäminen on järjenvastaista.
Työllisyyden kannalta ensi vuoden talousarviossa suuriksi huolenaiheiksi nousevat myös työvoimatoimistojen henkilöstöresurssit. 17 miljoonan euron lisäys työttömien haastattelujen lisäämiseen tuskin riittää haastattelujen toteuttamiseen kunnolla. Viiden minuutin visiitti TE-toimistossa tai sähköpostiviesti ei auta työtöntä työllistymisen polulla eteenpäin. Hallitus ajaa nuorisotakuutakin alas. Se on huolestuttavaa, sillä nuorten pitkäaikaistyöttömyys on kasvussa. 30 prosenttia 18 – 30-vuotiaista työttömistä ei ole koskaan ollut varsinaisessa työssä. Erityisen huolestuttavaa on koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevien nuorten miesten määrä. Se on lähes tuplaantunut vuodesta 2005 vuoteen 2015.
Olen mukana Lauri Ihalaisen vetämässä puolueen työryhmässä laatimassa Nuorisotakuu 2.0 –linjapaperia, jossa tuodaan esille SDP:n konkreettisia ehdotuksia nuorten tilanteen parantamiseksi. Linjapaperi valmistuu tammikuun aikana ja tulen esittelemään ehdotuksiamme tälläkin palstalla kevään aikana.
Nyt toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja omannäköistä joulua!
Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja, SDP:n puoluehallituksen jäsen
