Ensi vuoden talousarvion lähetekeskustelu
Viime viikolla käytiin eduskunnassa ensi vuoden talousarvion lähetekeskustelu. Taloudellisesti kaikkein heikoimmassa ja muuten haavoittuvassa asemassa olevien kansalaisten kannalta talousarvio on surullista luettavaa, sillä näiden ihmisten tilanne huononee entisestään. Hallitus sanoo tekevänsä osittain jopa epäinhimillisiä säästöpäätöksiä kansantalouden kuntoon saamiseksi ja velkaantumisen vähentämiseksi, mutta valitettavasti se ei ole lainkaan laskenut vaihtoehtoiskustannuksia, esimerkiksi sitä, miten paljon toimeentulotukimenot tulevat kasvamaan säästöpäätösten johdosta. Köyhien määrän kasvaminen tarkoittaa samalla toimeentulotuesta riippuvaisten kansalaisten määrän kasvamista. Nämä ovat arvovalintoja, sillä samalla kun köyhyyttä lisätään, hallitus päättää perintö- ja lahjaveron alentamisesta. Toisaalta tosiasia on, että hallitus ottaa tänä vuonna velkaa enemmän kuin viime vuonna.
Hallitus leikkaa jopa lapsilisistä, jotka ovat aiemmin olleet esimerkiksi Keskustalle lähes pyhä asia. Muun muassa Juha Sipilä käytti oppositiossa ollessaan 8.4 2014 eduskunnassa puheenvuoron, jossa hän totesi: ”Karkein virhe on lapsilisien leikkaaminen. Viime laman opetukset on pidettävä mielessä, kun mietimme leikkauksia.” Nyt Keskusta on pääministeripuolueena toistamassa lähes kaikki viime laman virheet.
Vaikka lapsilisiin kohdistuvat leikkaukset eivät ensi vuonna euromääräisesti ole suuria, niin niiden vaikutus tulee kertaantumaan lähivuosina, sillä hallitus on purkanut myös lapsilisän indeksisidonnaisuuden. Kun lasketaan yhteen kaikki hallituksen tekemät pienituloisiin lapsiperheisiin kohdistetut leikkaukset, niin yksiselitteisesti voidaan todeta tämän hallituksen syventävän voimakkaasti vanhempien taloudelliseen asemaan perustuvaa lasten eriarvoisuutta ja lisäävän lapsiperheköyhyyttä. Lasten eriarvoistumiskehitystä lisää myös päiväkotien ja peruskoulun oppilasryhmäkokojen suureneminen. Erityistukea tarvitsevat lapset jäävät suurissa ryhmissä vaille heidän tarvitsemaansa henkilökohtaista tukea ja ohjausta.
Myös koulutusleikkaukset jatkuvat hallituksen lupauksista huolimatta. Uusia leikkauksia on tulossa muun muassa ammatilliseen koulutukseen, opettajia irtisanotaan ja oppituntien määrää vähennetään. Seuraan läheltä kahden ammattiopiston toimintaa ja olen todella huolestunut jo nyt opettajien jaksamisesta. Opettajat viestittävät syvää huolta siitä, että oppituntien vähentäminen väkisinkin heikentää opetuksen laatua, sillä kaikkea opetusta ei voi siirtää työpaikoille eikä itsenäiseksi opiskeluksi.
Meillä on eri arvioiden mukaan noin 80 000 – 100 000 nuorta aikuista ilman ammatillista koulutusta. Jokainen ymmärtää, että heidän työllistymisensä tässä työllisyystilanteessa on hyvin vaikeaa. Viime kaudella käynnistyi ns. nuorten aikuisten osaamisohjelma, jossa toteutettiin räätälöityä koulutusta juuri tälle kohderyhmälle. Olen seurannut läheltä parin NAO-ryhmän toimintaa ja tulokset ovat hämmästyttävän hyviä. Räätälöiden koulutuksen avulla pitkän aikaa työelämän ulkopuolella olleet ihmiset ovat valmistuneet ammattiin, tai lähteneet jatkopintoihin. Monen opiskelijan kohdalla voi todeta, että jos he olisivat olleet ns. tavallisessa ryhmässä, tulokset eivät olisi olleet näin hyviä. Nyt hallitus on ajamassa alas tätäkin toimintaa. Nuorten tilannetta heikentää myös etsivän nuorisotyön ja nuorisotakuun rahoituksen väheneminen.
Myös sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä vanhusten hoitoon kohdistuvat säästöt ovat kohtuuttomia. Erityisesti vanhustenhoidon henkilöstömitoitusten alentaminen tuntuu vastuuttomalta esitykseltä. Jokaisen pitäisi ymmärtää se, että jos esimerkiksi viittätoista paljon apua tarvitsevaa ikäihmistä hoitamassa on työvuorossa vain yksi hoitotyöntekijä, laadukkaasta ja inhimillisestä kohtaamisesta on turha puhua. Henkilöstömitoitusten heikennykset voivat johtaa näihin tilanteisiin. Tänä syksynä on puhuttu paljon myös ikäihmisten kaltoinkohtelusta. Syyt tähän ovat moninaiset, mutta varmuudella voidaan sanoa, että hoitajien uupuminen johtaa helposti huonoon kohteluun. Hallituksen toimet lisäävät hoitajien uupumista ainakin kahdella tavalla. Työtä on kerta kaikkiaan liikaa ja toisaalta hoitajat uupuvat myös ammatti-identiteetin ja todellisuuden väliseen ristiriitaan. Suurin osa hoitajista haluaisi tehdä työnsä hyvin, mutta olemassa olevilla resursseilla se ei ole mahdollista. Hallituksen säästöt edelleenkin pahentavat tätä tilannetta.
Me sosialidemokraatit aiomme esittää vaihtoehtobudjetissamme, että velkaantumista voidaan vähentää ilman, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevien elämää kurjistetaan kohtuuttomasti.
Merja Mäkisalo-Ropponen
Kansanedustaja (sd)
