Puhe Nurmeskotiyhdistyksen 50-vuotisjuhlassa 3.9.2016
Hyvät juhlavieraat
Lämpimät onnittelut 50-vuotiaalle Nurmeskotiyhdistykselle. Luulen, että tämä on kaikkien nurmeslaisten juhlapäivä, sillä tämä yhdistys ja sen toiminta on täällä tunnettua ja arvostettua. Se on osa nurmeslaista yhteisöllisyyttä. Nurmeskotiyhdistys on jo usean vuosikymmenen ajan ollut tärkeä paikka monelle kaupunkilaiselle: palvelujen saajille, omaisille, vapaaehtoisille, yhteistyökumppaneille ja työntekijöille. Ihmiset ovat vuosikymmenien aikana vaihtuneet ja toimintatavat muuttuneet ja kehittyneet, mutta sama arvopohja ohjaa edelleen toimintaa. Tärkeintä toiminnassa on perustehtävän laadukas toteutuminen, mikä tarkoittaa sitä, että Nurmeskodin asukkaat ja asiakkaat voivat kokea aitoa välittämistä. Täällä korostetaan sekä yksilöllisyyttä että yhteisöllisyyttä. Hyvä elämä koostuu näistä molemmista.
Hyvät kuulijat
Vanhuspalvelulaissa korostetaan, että ikäihmisten hoito ja huolenpito toteutetaan ensisijaisesti kotona tai kodinomaisessa ympäristössä. Laitoshoitoon turvaudutaan vain, jos se on lääketieteellisesti tai arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta muuten perusteltua. Lain hengen mukaan esimerkiksi terveyskeskuksen vuodeosastolla ei saa hoitaa ihmisiä, jollei siihen ole lääketieteellistä tai muuta perusteltua syytä. Esimerkiksi muistisairaus tai välimuotoisten hoitopaikkojen puute ei riitä perusteluksi. Valitettavan monessa kunnassa tehostetun palveluasumisen, ryhmäkotien ja vastaavien kodinomaisten asumis- ja hoitoyhteisöjen vähäisyyden takia ikäihmisiä on turhan takia laitoshoidossa. Toisaalta kotihoidossa on ihmisiä, joiden oikea asumispaikka ei turvattomuuden tai muistiongelmien takia ole enää koti.
Viimeaikaisessa julkisessa keskustelussa laitoshoidon purkamisesta käsitteet ovat menneet osittain sekaisin. Tehostettu palveluasuminen ja ryhmäkotiasuminen eivät ole laitosasumista. Laitosasumisella tarkoitetaan terveyskeskusten pitkäaikaisvuodeosastoja. Valitettavasti pitkäaikaisosastoilla eri puolella Suomea on tälläkin hetkellä potilaita, joiden ei olisi sinne tarvinnut joutua, jos kuntouttava hoito olisi alusta alkaen järjestetty asianmukaisesti ja jos välimuotoisia kodinomaisia asumispaikkoja olisi riittävästi tarjolla.
Hyvät juhlavieraat
Olen muistiliiton puheenjohtaja ja olemme Muistiliitossa ryhtyneet puhumaan yhteisökodeista, sillä haluamme korostaa, että palveluasuminen, tehostettu palveluasuminen ja ryhmäkotiasuminen ovat myös kotona asumista ja toiminta ja palvelut on järjestettävä sen mukaisesti. Kodinomaisuudesta on puhuttu jo vuosia, mutta käsite tehostetun palveluasumisen yksikkö ei kuulosta kodilta. Muistiliiton tämän vuoden teemana on: Oikeus hyvään elämään kotiympäristössä ja haluamme korostaa omaan kotiin tuotavien palveluiden kehittämisen lisäksi sitä, että ihminen voi myös yhteisökodissa elää oman näköistä elämää ja kokea elämäniloa.
Koti on meille jokaiselle tärkeä, mutta miten koti määritellään? Koti on enemmän kuin seinät ympärillä. Koti on myös tunnetila. Hilkka Tervaskari on kysynyt tutkimuksessaan ikäihmisiltä, mikä tekee asunnosta kodin – olipa se sitten oma koti, yhteisökoti tai ryhmäkoti. Ikäihmiset itse korostivat seuraavia asioita:
- tunne vapaudesta, itsemääräämisestä, autonomiasta ja omasta päätösvallasta
- pitää olla mahdollisuus elää itsenäistä elämää ja kokea elämänhallintaa ja olla omatoiminen
- sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen on oltava mahdollista
- asuinympäristön tulee olla esteettinen ja luontoa lähellä
- oikeus tulla arvostetuksi ja kokea elämän arvokkuutta
- tasavertainen suhde avunantajien ja hoitajien kanssa
- saa turvallisesti olla oma itsensä
- mahdollisuus ilmaista tunteita.
Muistiliitto teki vastikään selvityksen siitä, miten muistisairauteen sairastuneet määrittelevät kodin. Tärkeimmiksi asioiksi mainittiin turvallisuus ja vapaus. 93 % vastanneista mainitsi nämä kaksi asiaa. 86 % vastanneista halusi olla ikiomassa kodissa mahdollisimman pitkään, mutta samalla kolme neljästä vastanneesta kertoi olevansa valmis muuttamaan yhteisökotiin, jos avun ja tuen tarve lisääntyy huomattavasti. Yhteisökodeilta toivottiin yksilöllistä, tarpeisiin vastaavaa, oman näköisen elämän mahdollistavaa ja tukevaa palvelua ja toimintaa.
Näistä asioista syntyy siis koti. Mielestäni nämä samat asiat takaavat myös arvokkaan vanhuuden. Asuipa ikäihminen missä tahansa, hänellä tulee olla oikeus kokea olevansa kotona. Se, onko tämä tunne mahdollista, riippuu hyvin paljon yhteiskunnan, päättäjien, omaisten, läheisten ja hoitajien arvoista ja asenteista. Muistiliiton puheenjohtajana haluan korostaa sitä, että muistisairaus ei vie oikeutta hyvään elämään, ihmisarvoon ja itsemääräämiseen. Näihin oikeuksiin kuuluu muun muassa mahdollisuus jatkaa tuttuja harrastuksia, tavata itselle tärkeitä ihmisiä ja tehdä itselle merkityksellisiä asioita. Olen vakuuttunut siitä, että Nurmeskodissa pidetään näitä asioita tärkeinä ja arvostettavina toimintaa ohjaavina periaatteina.
Hyvät kuulijat
Syyskuuta vietetään maailman Alzheimerkuukautena. Suomessa puhumme mieluummin muistikuukaudesta, sillä Alzheimerintauti on vain yksi muistisairaus muiden sairauksien joukossa, emmekä halua korostaa mitään tiettyä sairautta. Joka tapauksessa tämän vuodenteemana on ’Remember me’ eli ’Muista minut’. teeman sisällä korostetaan muistisairautta sairastavien tilanteen huomioimista päätöksenteossa, mutta toisaalta siinä korostetaan myös omaisten, läheisten, vapaaehtoisten ja työntekijöiden roolia hyvän elämän mahdollistajana. Ihminen tarvitsee toista ihmistä, läheisyyttä, rakkautta ja välittämistä koko elämänsä ajan, eikä se tarve katoa koskaan – muistisairaanakaan.
Maailman Alzheimerpäivää tai suomalaisittain muistipäivää vietetään vuosittain 21.9 ja sitä edeltävä viikko on Muistiviikko. Muistiviikon ja Muistikuukauden aikana Muistiliiton paikallisyhdistykset järjestävät alueillaan erilaisia tapahtumia. Pohjois-Karjalan Muistiyhdistys järjestää perjantaina 16.9. klo 10 – 11.30 Nurmeskodilla Päivätoiminnan tiloissa tapahtuman, jossa pohditaan vuoden teemaa eli mitä on hyvä elämä kotiympäristössä. Kaikki ovat tilaisuuteen tervetulleita, eikä siis tarvitse olla yhdistyksen jäsen. Kun kysyin Muistiyhdistykseltä tästä tilaisuudesta, niin sieltä lähetettiin terveisiä juhlivalle Nurmeskotiyhdistykselle ja kiiteltiin siitä, miten hyvä yhteistyökumppani Nurmeskoti on myös järjestöille. Kiitos myös omasta puolestani.
Muistipäivänä eli 21.9 Muistiliitto julkaisee uudistetun Hyvän hoidon kriteeristön, joka tarjoaa työvälineitä muistisairaan ihmisen elämänlaadun tukemiseen, kuntoutukseen, hoivan ja hoidon kehittämiseen muistityön ammattilaisille, esimiehille ja päättäjille. Julkaisu antaa myös muistisairaille ihmisille ja heidän läheisilleen tukea yhteisökodin valintaan. Toivottavasti tämä kriteeristö löytää paikkansa myös Nurmeskodin toiminnan itsearvioinnissa.
Lopuksi hyvät ystävät
Nurmeskodin nettisivuilla korostetaan toiminnassa olevan tärkeää sen, että asukkaat ja asiakkaat kokevat olevansa tärkeitä ja että heistä välitetään. Välittämistä on tässä ajassa liian vähän, vaikka se ei loppujen lopuksi ole vaikeaa. Kaikki lähtee Tommy Tabermannin runon ajatuksesta:
”Kauan kesti ymmärtää
kuinka helppoa on maailmaa parantaa:
Että jotain muistaa
ja jotain unohtaa
että hymyilee lapsen lailla
eikä pelkää rakastaa.”
Tästä runosta löytyy elämänohje meille jokaiselle!
Myös Esko-Pekka Tiitisellä on Nurmeskotiin ja toivottavasti koko Nurmeksen kaupunkiin sopiva runo:
”Joka ei välitä pienimmästä,
ei välitä suuremmastakaan,
joka ei katso lasta ja vanhusta silmiin,
ei katso ollenkaan,
joka näkee naapurin,
näkee kauemmaksikin,
joka tuntee kaupungin kodikseen,
tuntee muutakin.”
Yhteisöllisyys ja välittäminen ovat aina kuuluneet suomalaiseen kulttuuriin ja toivon, että voisimme palata näihin perusarvoihimme uudelleen.
Nurmeskotiyhdistys on omalla toiminnallaan ollut välittämässä jo 50 vuoden ajan välittämisen ja yhteisöllisyyden sanomaa. Haluankin tässä kiittää ja onnitella yhdistystä. Teitä tarvitaan tulevaisuudessakin!
