Vappuna puhutaan työstä!
(Julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa 28.4.2016)
Vappu on työväen juhla ja tänä vuonna työstä sekä työntekijöiden ja työttömien oikeuksista puhuminen on erityisen tärkeää.
Suurin taloudellinen ongelma maassamme tällä hetkellä on korkeaksi noussut työttömyys ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden jatkuva kasvu. Työttömyyden määrällisen lisääntymisen lisäksi myös työttömyysjaksot ovat pidentyneet. Hallituksen tavoitteet aikaansaada 110 000 uutta työpaikkaa ja nostaa työllisyysaste 72 prosenttiin eivät toteudu, ellei pitkittyvän työttömyyden kasvua saada katkaistua. Työministeri Lindströmin työllisyyspaketissa esittelemät keinot eivät valitettavasti auta tässä asiassa, joskin mukana oli hyviäkin ehdotuksia. Toisaalta joukossa oli työttömien oikeuksien ja oikeusturvan kannalta myös erittäin kyseenalaisia ehdotuksia.
Sen sijaan, että hallitus olisi vastannut hitaaseen kasvuun ja kasvaneeseen työttömyyteen elvyttävän työllisyyspolitiikan kautta, se on leikannut työvoimapolitiikan määrärahoja. Erityisesti tämä on näkynyt palkkatuetussa työllistämisessä. Näiden erityisesti avoimia työmarkkinoita lähellä olevia työttömiä auttavia tukimuotoja on korvattu kuntouttavalla työtoiminnalla ja työkokeiluilla, joiden alkuperäisenä tarkoituksena on auttaa kaikkein heikoimmassa työmarkkinatilanteessa olevia henkilöitä. Kuntouttavaan työtoimintaan ohjataan myös henkilöitä, joiden oikeampi työpaikka olisi esimerkiksi välityömarkkinoilla tai peräti avoimilla työmarkkinoilla. Palkkatukeen myönnettyjen rahojen vähäisyys on katkaisut järkeviä työttömien työmarkkinapolkuja ja pitkittänyt työttömyyttä. Tämä voi vaikuttaa negatiivisesti työn tarjontaan myös pitkällä aikavälillä.
Hallituksen tulisi paneutua nykyistä syvällisemmin pitkäaikaistyöttömyyden hoitoon ja varmistaa syksyn budjettiriihessä sille tarvittava rahoitus. Tässä valmistelutyössä tulisi huomioida myös kolmannen sektorin järjestöt. Järjestöissä olisi mielekästä työtä tarjolla, mutta työllisyysmäärärahojen vähäisyyden takia palkkatukien myöntäminen järjestöille on vähentynyt huomattavasti. Palkkatuen loppuminen vähentää pitkäaikaistyöttömien työllistymismahdollisuuksia ja samalla se vähentää kansalaisjärjestöjen tarjoamaa tukea ja palveluja. Kun määrärahat loppuvat, myös järjestöjen esimerkiksi lapsiperheille, eläkeläisille ja työttömille tarjoama tuki ja toiminta uhkaavat loppua ja erilaiset asukastalot ja muut kohtaamispaikat sulkeutua. Ihmettelen kovasti, miksi hallitus ei tässä työttömyystilanteessa ole kiinnostunut yhteistyöstä järjestöjen kanssa, sillä ne voisivat luoda jopa kymmenille tuhansille osatyökykyisille mielekkäitä työelämäpolkuja. Mielekkäiden työelämäpolkujen löytymisen esteenä on myös TE-toimistojen valtava resurssipula. Ihmiset, jotka tarvitsisivat henkilökohtaista palvelua, joutuvat sitä odottamaan kuukausikaupalla. Tässä jonossa on paljon myös nuoria.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa käsitellään parhaillaan kanslaisaloitetta nollatyötuntisopimusten kieltämisestä. Nollatyösopimukset ovat joissakin elämäntilanteissa joillekin ihmisille hyvä asia, eikä lakialoitteessakaan puhuta niiden kokonaan kieltämisestä. Satunnaista työtä voisi edelleenkin tehdä työntekijän itse niin halutessa tai jos työnantajalla on perusteltu syy tarjota vain satunnaista työtä. Kuitenkin meillä on kymmeniätuhansia henkilöitä, jotka ovat pakotettuja tekemään töitä nollatuntituntisopimuksella, vaikka he haluaisivat ja tarvitsisivat kokopäivätyötä ja työnantajalla olisi mahdollisuus sitä tarjota. Näissä tilanteissa työnantajat eivät suostu palkkaamaan ihmisiä normaaliin työsuhteeseen. Erityisen paljon näitä työnantajia löytyy palvelualoilta ja myös yksityiseltä sosiaali- ja terveyssektorilta. Suomessa on useampikin monikansallinen sosiaali-ja terveysalan yritys, joissa työntekijöille kerrotaan suoraan, että kyseisessä organisaatiossa palkataan työntekijöitä vain nollatuntisopimuksilla. Näissä tilanteissa työntekijä on täysin työnantajan armoilla. Käytännössä nollatuntituösopimus tarkoittaa sitä, ettei työntekijä voi etukäteen tietää, minkä verran hänelle on työtä tarjolla ja milloin sitä on. Jokainen voi ymmärtää, että henkilön, jonka pitää tulla palkallaan toimeen, elämä muuttuu epävarmaksi ja turvattomaksi. Muutamalla työtunnilla kukaan ei voi elää eikä suunnitella elämäänsä eteenpäin.
Nollatyösopimukset ovat työsuhteita ilman työsuhdeturvaa. Työnantaja voi milloin tahansa pudottaa tunnit nollaan, mikä käytännössä tarkoittaa työn loppumista. Tällaisessa tilanteessa työntekijän on esimerkiksi hyvin vaikea tuoda epäkohtia esille, sillä seurauksena voi olla ettei työtä enää jatkossa tarjota.
Työväenliike ja sosialidemokratia ei ole vanhanaikaisia. Meillä on edelleen tärkeä tehtävä työntekijöiden ja heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten puolustamisessa.
Merja Mäkisalo-Ropponen
Kansanedustaja (sd)
