Luottamuspääoma pitää palauttaa
(Julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa 10.12.2015)
Luottamus on tunne ja varmuus siitä, että johonkuhun tai johonkin voi luottaa tai että joku tai jokin ei aiheuta pettymystä. Luottamus on tunne, joka kohdistetaan ihmiseen tai tiettyyn tahoon. Luotettavuus sen sijaan riippuu ihmisen tai tietyn tahon käyttäytymisestä.
Luottamuspääoma on aina ollut Suomen vahvuus. Työmarkkinoilla kolmikantainen luottamukseen perustuva yhteistyö on tuottanut vakautta ja työrauhaa. Tällainen sopimusyhteiskunta on joskus hidas ja jäykkä, mutta samalla se on vakaa ja luotettava. Vaikeina aikoina Suomen on pidettävä kiinni vahvuuksistaan. Suomen nousu 1990-luvun lamasta sosialidemokraattien ja pääministeri Paavo Lipposen johdolla perustui yhteistyöhön ja vahvaan luottamukseen. Sitä samaa henkeä kaivattaisiin nyt kipeästi.
Hallituskin puhuu luottamuksesta, mutta samalla sen toimet ja toimintatavat ovat heikentäneet yhteiskunnan luottamuspääomaa. Hallitus puhuu yhteiskuntasopimuksen syntymisen puolesta, mutta on unohtanut kokonaan, että todellinen sopiminen edellyttää kaikkien osapuolten tasavertaista osallistumista ilman uhkailua ja pakkoa. Sopimusta on vaikea saada aikaan jos ratkaisun reunaehdot on jo etu käteen määritelty. Kukaan ei voi olla huomaamatta, että Elinkeinoelämän Keskusliitolla ja hallituksella on yhteisenä tavoitteena romuttaa sopimusyhteiskunta.
Myös kansalaisten luottamus hallitusta kohtaan on heikkoa. Viime viikolla tulleen tutkimuksen mukaan vain 38 prosenttia kansalaisista luottaa hallitukseen. Eikä ole syytä luottaakaan, sillä kaikki vaalilupaukset lupaus lupaukselta on rikottu. Päivähoitoa ja koulutusta ajetaan alas, eläkeläisten ja pienituloisten tilannetta hankaloitetaan, maakuntien liikenneyhteydet halutaan ajaa alas jne. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.
Kaikki hallituspuolueet ovat sortuneet lupausten roskakoriin heittämiseen, mutta erityisen selvästi tämä tulee esille Perussuomalaisten toiminnassa. Jos joku on aiemmin ajatellut Perussuomalaisten olevan köyhän ja apua tarvitsevan ihmisen puolella, on varmasti pettynyt. Istun eduskunnan istuntosalissa muutaman kovaäänisen perussuomalaisen lähellä ja ne kommentit ja välihuudot, joita sieltä kuuluu, ovat oikeistolaisempia kuin monen kokoomuskansanedustajan. Niissä puheenvuoroissa ei armoa tunneta köyhiä, sairaita, eikä pitkäaikaistyöttömiä kohtaan.
Luottamus on kovalla koetuksella myös eduskunnan arjen työskentelyssä. Hallituksen lakiesityksissä, lausunnoissa ja puheenvuoroissa on jatkuvasti niin paljon puutteita ja virheitä, että niihin on usein vaikea luottaa. Valtiovarainministeri Aleksander Stubbin virheellisen tiedon antaminen kyselytunnilla oli vain jäävuoren huippu. Minulla itselläni ei ole kuin yksi vaalikausi takana, mutta edellisellä kaudella en olisi voinut edes kuvitella näin huonolaatuista lakien valmistelua.
Toivon, että hallitus kävisi nyt perusteellisen väliarviointikeskustelun ja miettisi miten voisi omalla toiminnallaan palauttaa yhteiskunnan luottamuspääoman. Tilanteen korjaaminen voisi alkaa omien virheiden tunnustamisella. Avainsanana voisi olla nöyryys, kuten asian muotoili viime viikonvaihteessa entinen pääministeri Paavo Lipponen. Pääministeri Sipilän olisi myös syytä lopultakin ymmärtää, ettei hän johda liikeyritystä. Yrityksen johtamisopit eivät sovellu politiikkaan.
Merja Mäkisalo-Ropponen
Kansanedustaja (sd)
