Puhe lapsiperheköyhyydestä TSL:n tilaisuudessa Kontiolahdella 10.10
Lapsiperheköyhyys Suomessa 2015
Merja Mäkisalo-Ropponen
Hyvät kuulijat,
Puhun lasten ja nuorten oikeuksista hiukan laajemmin kuin minulle annettu otsikko oikeuttaa, mutta haluan kertoa teille, miten lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä tilanteeseen hallituksen tekemät päätökset vaikuttavat. ”Varhaiskasvatukseen, koulutukseen ja sosiaaliturvaan kohdistuvat leikkaukset ovat vahingollisia lasten hyvinvoinnille”, – näin toteavat lapsi- ja perhejärjestöt yhteisessä kannanotossaan viime kesäkuussa. Kannanoton laatijoita olivat Ensi- ja turvakotien liitto, Lastensuojelun keskusliitto, Mannerheimin lastensuojeluliitto, Pelastakaa lapset ry, Suomen vanhempain liitto ja Väestöliitto. Lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila toteaa tiedotteessaan viime kesäkuussa: ”Hallituksen toimet uhkaavat lisätä lasten eriarvoistumista. YK:n lasten oikeuksien yleissopimuksen keskeisenä periaatteena on oikeus syrjimättömyyteen ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai laillisen huoltajansa ominaisuuteen tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua. Hallitus on kuitenkin toteuttamassa toimia, jotka asettavat lapset eri asemaan perhetaustansa suhteen. Tämä on väärin lapsen oikeuksien kannalta ja se rapauttaa jokaisen lapsen mahdollisuutta kasvaa täyteen potentiaaliinsa.” Leikkaukset vaikuttavat erityisen voimakkaasti heikoimmassa asemassa olevien lasten tilanteeseen ja lisäävät lasten keskinäistä eriarvoisuutta.
Ennen kuin lähden ruotimaan hallitusohjelman ja ensi vuoden talousarvion puutteita, haluan kuitenkin todeta, että myönteisinä asioina hallitusohjelmassa luvataan muun muassa vahvistaa kiusaamisen ehkäisemistä, parantaa lapsiperheiden kotipalveluiden saatavuutta ja matalan kynnyksen palveluita sekä vahvistaa eropalveluja ja uudistaa huolto- ja tapaamisoikeuslainsäädäntöä. Hallitusohjelmassa luvataan tehdä myös lapsivaikutusten arviointia, mutta valitettavasti tähänastiset päätökset eivät niitä sisällä. Ryhmäkokojen suurentaminen päivähoidossa ja kouluissa lisää eriarvoistumiskehitystä. Suuret ryhmät vaikeuttavat lasten yksilöllistä kohtaamista ja lasten kielellisten ja sosiaalisten taitojen kehitystä. Monet lapset pärjäävät isoissakin ryhmissä, mutta meillä on iso joukko lapsia, joille suurissa ryhmissä oleminen ei kerta kaikkiaan sovi. Se aiheuttaa levottomuutta, oppimisen vaikeuksia ja sitä kautta häiriökäyttäytymistä ja niin edelleen. Erilaiset oppijat jäävät vaille heidän tarvitsemaansa henkilökohtaista tukea ja ohjausta.
Pienet ryhmäkoot ovat kaikkein paras tukimuoto erilaisille oppijoille ja lapsille joilla on psykososiaalisia tai neuropsykiatrisia häiriöitä. Voi olla, että lapsi joka pienemmässä ryhmässä pärjää hyvin, joutuu isossa ryhmässä kohtuuttomiin tilanteisiin. Tällä hetkellä yli kolmevuotiaiden ryhmässä saa olla 21 lasta ja jatkossa lapsia voi olla 24. Jos ryhmässä on osa-aikaisia lapsia, niin ryhmäkoko voi olla tätäkin suurempi. Näissä suurissa ryhmissä erityistukea tarvitsevien lasten huomioiminen tulee melko mahdottomaksi.
Varhaiskasvatus on todettu monissa tutkimuksissa tuloksellisemmaksi ja kustannustehokkaimmaksi keinoksi lasten hyvinvointiin ja kehityksen varmistamisessa. Yksi varhaiskasvatukseen sijoitettu euro tuottaa yhteiskunnalle seitsemän euroa takaisin. Varhaiskasvatus on aina ensisijaisesti lapsen oikeus ja vasta toissijaisesti vanhempien työssä käynnin mahdollistaja. Päivähoito-oikeuden rajaaminen jättää kokopäiväisestä varhaiskasvatuksesta hyötyviä ja sitä tarvitsevia lapsia sen ulkopuolelle, sillä monelle perheelle on kohtuutonta selittää, että tarvitsisi koko päivästä hoitoa jostain erityisestä syystä. Onneksi olen monessa kunnassa kuullut, että siellä ei aiota ryhtyä kyselemään asian perään. Jos perhe tuo lapsen kokopäivähoitoon, niin silloin perhe tarvitsee sitä. Jos ollaan liian jäykkiä tässä asiassa, niin lasta ei tuoda päivähoitoon ja se voi pidemmällä tähtäimellä tuoda paineita lastensuojeluun. Yksi ongelma on myös se, että jos vanhemmat valitsevat vapaasti osapäiväisen ja osaviikkoisen hoidon välillä niin päivähoidon järkevä organisoiminen on hankalaa ja lapsiryhmät muuttuvat koko ajan. Tällöin on vaikea saada jatkuvuutta ryhmätoimintaan ja lasten sosiaaliset suhteet kärsivät. Pahimmillaan se voisi johtaa siihen, että aamulla katsotaan, mihin ryhmään lapsi tänään mahtuu.
Perheen köyhyys vaikuttaa kielteisesti lasten hyvinvointiin ja se on yksi merkittävimmistä lasten ja nuorten psyykkisen sairastumisen riskitekijöistä. Tästä on näyttöä myös 1990-luvun lamasta. Silloin köyhyyden keskelle joutuneiden perheiden lapsilla on ollut paljon enemmän esimerkiksi psyykkisiä ongelmia myös aikuisiässä. Ylsi selkeä selittävä tekijä on se, että vanhempien huoli toimeentulosta heijastui myös lapsiin. Esimerkiksi masentuneen tai huolien keskellä olevien vanhempien voi olla joskus hyvin vaikea vastata lapsen ja nuoren tarpeisiin ja silloin lapset ja nuoret jäävät psyykkisesti yksin. Myös vanhempien päihteiden käytön lisääntyminen heijastelee luonnollisesti myös lasten hyvinvointiin. Lasten kannalta on myös kielteistä se, että köyhien perheiden lapset tulevat helpommin kiusatuiksi kavereiden parissa. Toisaalta perheen köyhyys johtaa myös siihen, ettei lapsi voi harrastaa, hän ei pääse luokkaretkelle, matkoille ja niin edelleen. Köyhien perheiden lapset eivät voi keskustella kaveripiirissä samoista asioista kuin hyväosaisten perheiden lapset. Jos et pääse lomalla koskaan matkustamaan, voi loman jälkeen koulussa olla hankala keskustella lamakokemuksista kavereiden kanssa. Tämä voi aiheuttaa huonommuuden tunteita, itsetunnon heikentymistä ymv. Kaikki nämä ovat vakavia puutteita lasten yhdenvertaisuuden toteutumisessa. Vuosikausia Suomessa on toisteltu, ettei meillä ole missään nimessä varaa toistaa edellisen laman virheitä, sillä näitä virheitä maksettiin henkisesti ja taloudellisesti vuosikymmeniä. Nyt kuitenkin olemme tekemässä juuri samat virheet. Hallitusohjelmassa työttömyysturvaa, vanhempainpäivärahoja ja sosiaaliturvaetuuksia leikataan sekä sosiaaliturvaetuuksien ja lapsilisien indeksisidonnaisuuksia jäädytetään. Päivähoitomaksuihin ja koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminataan tulee maksujen korotuksia.
Hyvät kuulijat,
Kaikki nämä toimet uhkaavat lisätä perheiden välistä eriarvoisuutta. Lapsiköyhyysaste onkin kääntymässä nousuun. Lapsiköyhyysasteella tarkoitetaan pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvien alle 18-vuotiaiden osuutta ikäryhmässä. Nyt näitä lapsia ja nuoria on lähes 11 prosenttia. Arvioiden mukaan heikossa taloudellisessa asemassa olevien perheiden köyhyys uhkaa myös syventyä ja pitkittyä. Euroopan komissio on antanut jäsenmailleen lapsia koskevan suosituksen, jonka otsikko on: Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre. Komission suosituksen mukaan onnistuneimmiksi strategioiksi lasten huono-osaisuuden puuttumisessa ovat osoittautuneet ne, joiden perustana on kaikkien lasten hyvinvoinnin parantaminen, kun samalla otetaan huomioon erityisen heikossa tilanteessa olevat lapset. Kansainvälisten tutkimusten mukaan lapsiin investoiminen on julkiselle taloudelle ja yhteiskunnalle erittäin tuottava toimenpide. YK:n lapsen oikeuksien komitea kehotti vuonna 2011 Suomea valmistelemaan uuden varhaiskasvatusta koskevan lain, jossa vahvistetaan lapsen oikeuksien näkökulmaa niin että varhaiskasvatuksen kattavuutta ja laatua parannetaan muun muassa lisäämällä henkilökunnan määrää, rajoittamalla päiväkotien ryhmäkokoja ja turvaamalla hoitosuhteiden jatkuvuus paremmin. Hallituksen suunnittelemat muutokset ovat ristiriidassa näiden suosituksen kanssa. Viime kaudella käynnistettiin varhaiskasvatuslain kokonaisuudistus, jota piti jatkaa tällä kaudella. Nyt näyttää, että menemme monessa asiassa taaksepäin.
Sipilän hallitusohjelmassa siis luvataan ottaa käyttöön päätösten lapsi- ja perhevaikutusten arviointi. Tällaisen arvioinnin tavoitteena on selvittää etukäteen, miten tehtävä päätös vaikuttaa lapsen – kehitykseen – syrjimättömyyteen – osallisuuteen ja osallistumiseen – terveyteen ja terveyspalveluihin – varhaiskasvatuksen ja koulutukseen – riittävään elintasoon ja aineelliseen hyvinvointiin – vapaa-aikaan, leikin ja harrastetoimintaan – asumiseen, liikkumiseen, turvalliseen kasvuympäristöön ja suojeluun – ihmissuhteisiin – ryhmäkokoihin – opetussisältöihin – opiskeluympäristöihin (fyysiset ja virtuaaliset) – opiskelun tuen toteuttamiseen sekä oppilas- ja opiskeluhuoltoon – kouluyhteisön hyvinvointiin ja yhteisöllisen opiskeluhuollon toteuttamiseen – koulumatkoihin ja koulukuljetuksiin – kouluruokailun toteuttamiseen – aamu- ja iltapäivätoiminnan ja kerhotoiminnan toteuttamiseen – lasten ja nuorten muun vapaa-ajan toiminnan toteuttamiseen – kodin ja koulun yhteistyöhön
Osa näistä arviointikohteista on pääasiassa kuntien tehtävä ja kunnissakin vaikutusten arviointi tehdään toistaiseksi liian vähän. Hallitus tuntuu kuitenkin tyystin unohtaneen asian – hallitusohjelman lupauksesta huolimatta. Lopuksi pari sanaa nuorten tilanteesta! Ammatilliseen koulutukseen ollaan myös kohdistamasta säästöjä, jotka vaikuttavat koulutuksen sisältöön ja laatuun. Opetukseen määrää joudutaan supistamaan. Myös mahdollisuudet tukea heikosti motivoituneita opiskelijoita heikkenevät, mikä lisää koulutuksen keskeyttämisriskiä.
Pelkän peruskoulun varassa työllistyminen on hankalaa. Tällä hetkellä joka viidenneltä 20 – 25-vuotiaalta nuorelta aikuiselta puuttuu peruskoulun jälkeinen tutkinto. Viime hallituskaudella käynnistyi nuorten aikuisten osaamisohjelma (NAO-ohjelma), jonka avulla näille nuorille mahdollistettiin ammatillisen tutkinnon suorittaminen. Nyt tätä ohjelmaa ollaan lopettamassa. Myös etsivän nuorisotyöhön suunnatut määrärahat supistuvat. Viime kaudella etsivään nuorisotyöhön kohdennettujen määrärahojen ansiosta löydettiin noin 15 000 ns. kadoksissa ollutta nuorta ja saatiin heidät aktiivitoimintojen piiriin. Ylsi syrjäytynyt nuori maksaa elämänsä aikana yli miljoona euroa. Miten meillä voi olla varaa tällaiseen tuhlaukseen?
