Työhyvinvoinnin edistäminen on työntekijöille ja kansantaloudelle tärkeä asia!
Tämän kesän aikana on eri puolilta Suomea kuulunut viestejä siitä, että monissa sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa hoitotyöntekijöitä on liian vähän potilaiden määrään ja hoitoisuuteen verrattuna. Joistakin hoitoyhteisöistä on kerrottu, ettei sijaisia säästösyistä oteta, vaikka potilasmäärä ei ole vähentynyt. Lisäksi kouluttamattomia sijaisia käytetään korvaamaan ammattilaisia. Nämä asiat ovat hoidon laadun ja potilasturvallisuuden kannalta vakavia.
Myös hoitajien jaksamisesta ja työmotivaatiosta on syytä olla huolissaan. Tällä hetkellä puutteellinen työhyvinvointi aiheuttaa yhteiskunnalle vuosittain useiden miljardien taloudelliset menetykset. Työhyvinvointiin liittyvät ongelmat vaikuttavat kielteisesti työprosessien sujumiseen, asiakastyytyväisyyteen ja työnantajamaineeseen. Työhyvinvointi on ehdoton edellytys perustehtävän hyvin hoitamiselle. Sosiaali- ja terveystoimessa on syytä muistaa, ettei uupunut auttaja auta ketään.
Liian kireän työtahdin lisäksi hoitotyöntekijät kertovat heitä uuvuttavan sen, ettei heitä oteta mukaan toiminnan kehittämiseen. Asiat päätetään jossain ”ylhäällä” ja päätöksistä ainoastaan ilmoitetaan työtekijöille. Monet muutokset eivät sitten sovellukaan käytäntöön tai ne aiheuttavat paljon lisätyötä. Yhdessä suunnittelulla tämä olisi estetty. Lisäksi johtamiskulttuurissa tuntuu monin paikoin olevan paljon kehittämistä. Autoritaarinen ylhäältä alaspäin tuleva käskyttäminen ei sovellu asiantuntijoiden johtamiseen.
Samansuuntaisia kokemuksia on monilla muillakin aloilla, mutta erityisen paljon viestejä tulee nyt sosiaali- ja terveystoimesta.
Resurssien on oltava riittävät, mutta mitä muuta työhyvinvointi edellyttää?
Se edellyttää yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemisen kulttuuria, sillä hyvällä työilmapiirillä on suuri merkitys työntekijöiden hyvinvoinnille. Kuntien eläkevakuutuksen (Keva) pari vuotta sitten teettämän tutkimuksen mukaan suomalaiset kokevat työyhteisön ilmapiirin tärkeimmäksi asiaksi, joka innostaa työhön. Se tarkoittaa mukavia kollegoja, hyvää johtamista, johtajien ja työkavereiden taholta tulevaa arvostusta sekä tasapainoista työn rytmiä ja organisaatiorakennetta. Hyvä ilmapiiri edistää työntekijöiden terveyttä, työyhteisön innovatiivisuutta, tiedonkulkua ja viime kädessä työn laadukkuutta ja tuloksellisuutta. Hyvää työilmapiiriä pidetään yhtenä ikäosaamisen välineenä, sillä sen avulla ihmiset pysyvät pidempään työelämässä ja antavat kokemuksensa kautta karttuneen osaamisensa yhteisön käyttöön. Ihmiset, jotka tyytyväisiä työhönsä, jaksavat olla työssä eläkeikään asti ja haluavat jopa jatkaa työuraansa.
Olen ennen kansanedustajan uraani toiminut kymmenen vuotta työyhteisökouluttajana ja -valmentajana ja nähnyt, mitä hyvää yhdessä tekemisellä ja hyvällä työilmapiirillä saadaan aikaan ja toisaalta, miten tuhoisia käsittelemättömät ristiriidat, epäkohtien maton alle lakaiseminen sekä johtajien osaamattomuus yhdessä työskentelyyn ja siihen ohjaamiseen voivat työyhteisön hyvinvoinnille ja työntekijöiden jaksamiselle olla.
Olen kirjoittanut omien kokemusteni pohjalta kirjan Kohti yhdessä tekemisen kulttuuria, johon olen kymmenen vuoden työyhteisöjen rinnallakulkijana toimimisen pohjalta koonnut tiivistetysti terveen ja hyvinvoivan työyhteisön piirteet sekä vinkkejä ja työkaluja sen saavuttamiseksi. Olen vakuuttunut siitä, että jos työn tuottavuutta ja tuloksellisuutta halutaan parantaa, kannattaa aloittaa näillä keinoilla. Työntekijöiden ”selkänahasta” ottaminen ja heidän pompottamisensa on hyvin lyhytnäköinen ja tehoton keino pysyvien tulosten aikaan saamiseen.
Merja Mäkisalo-Ropponen
terveystieteiden tohtori
Kansanedustaja (sd)
