Lapset – paras tulevaisuuden investointi
(Julkaistu Karjalaisessa ja Savon Sanomissa 21.6.2017)
Viime syksynä hallitus päätti kasvattaa varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja ja rajoittaa subjektiivista päivähoito-oikeutta. Kaikki kunnat eivät halunneet toimia näin, sillä päätöksen kielteiset seuraukset olivat ennakoitavissa. Suomeen onkin rakentumassa varhaiskasvatuksen palvelujärjestelmä, jossa lasten, vanhempien ja työntekijöiden arjen edellytykset vaihtelevat huomattavan paljon kuntien välillä. Tämä on lasten yhdenvertaisuuden kannalta huolestuttavaa.
Olen saanut paljon huolestunutta postia sekä vanhemmilta että varhaiskasvatuksen ammattilaisilta. Olen käynyt myös henkilökohtaisesti katsomassa päiväkodissa päivähoidon arkea. Vanhempien terveiset olivat muun muassa seuraavat: ”Ryhmäkokojen suurentaminen sai aikaan muutoksen huonompaan. Syy ei ole henkilökunnassa, joka on aivan yhtä ammattitaitoista kuin ennenkin, vaan kasvaneessa ryhmäkoossa, joka ilmenee kotona lasten apatiana, levottomuutena ja haluttomuutena lähteä päiväkotiin. Päiväkodissa esiintyy haukkumista, tönimistä ja lyömistä. Hiljaiset ja kiltit lapset jäävät tarpeineen syrjään, kun henkilökunnan aika menee kurinpitoon.”
Oulun yliopistosta on ilmestynyt selvitys varhaiskasvatuslain kokonaisvaikutuksista vuosilta 2016 – 2017. Selvityksen mukaan subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaamisella ei ole saavutettu tarkoitettuja säästöjä. Erityisen huolestuttavaa on se, että subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoitukset ovat johtaneet siihen, että lapsia tulee ja menee ja kiinteät ja pysyvät lapsiryhmät ovat poistumassa, vaikka ne ovat varhaiskasvatuksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta tärkeitä. Julkisuuteen on tullut myös useita kuntia, joissa varhaiskasvatuksen henkilöstömitoitukset alitetaan usein tai melko usein. Näissä tilanteissa on kyse jopa lasten turvallisuudesta.
Kysyin opetusministeri Sanni Gran-Laasoselta kirjallisessa kysymyksessä, mitä hän aikoo tehdä näiden epäkohtien korjaamiseksi. Hän luetteli vastauksessaan useita hyviä hankkeita, joiden avulla lisätään henkilöstön ammattitaitoa sekä varhaiskasvatussuunnitelmien laatua. Tämänkaltaiset hyvätkään hankkeet eivät kuitenkaan auta jos perusasiat eivät ole kunnossa. Lapset tarvitsevat levollisuutta ja rauhaa sekä riittävästi aikuisia, joilla on mahdollisuus ohjata, opastaa ja pitää myös sylissä.
Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
