Vaalianalyysejä ja hallituksen sekoilua
(Julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa 24.5.2017)
Puoluehallituksessa käsiteltiin alustavasti kuntavaaleista tehtyä valtakunnallista vaalianalyysia. Kuten monesti aiemminkin ennakkoäänissä demarit olivat ykkösiä, mutta vaalipäivän äänissä jäimme toiseksi. 178 kunnassa tulos parani ja 106 kunnassa heikkeni. Yliopistokaupungit olivat meidän heikoin lenkki.
Piirien analyysit valmistuvat kesäkuussa. Analyysien pohjalta on hyvä lähteä valmistautumaan maakuntavaaleihin. Tahdoimme tai emme, niin henkilöityminen vaaleissa on otettava vakavasti. Maakuntavaaleissa olisikin hyvä saada ehdokkaiksi alueiden tärkeitä mielipidevaikuttajia.
Maakunnat ovat kovasti erilaisia, joten jokaisessa maakunnassa on selvitettävä oman alueen tärkeät teemat ja lähdettävä niiden kautta rakentamaan vaaliohjelmaa. Toki puoluetoimistolta tulee yleisiä vaaliteemoja hyödynnettäviksi. Arvoista puhuminen on korostuu yhä enemmän, sillä sosialidemokraattisia arvoja kannattaa suomalaisista huomattavasti suurempi joukko kuin mitä viimeisimmissä vaaleissa meitä on äänestänyt.
Poliittisessa tilannekatsauksessa puhuttiin erityisesti hallintarekisteristä ja – yllätys yllätys – hallituksen sote-esityksestä.
Hallituksen toimenpiteet harmaan talouden torjuntaan ovat kokonaisuudessaan olleet heikot. Hallintarekisterisotku on jatkumoa tälle. Hallituspuolueiden kansanedustajien tuella hyväksyttiin lainsäädäntö, joka mahdollistaa omistuksien piilottamisen ulkomaisten hallintarekisterien taakse. SDP on vastustanut asiaa systemaattisesti koko ajan – myös viime hallituskaudella. Asia on meille periaatteellinen ja hallituksen ponnet eivät poista kaikkia lakiin liittyviä epäkohtia, vaikka ne toteutuessaan parantavat lakiesitystä alkuperäiseen verrattuna.
Perussuomalaisten käyttäytyminen hallintarekisteriäänestyksessä oli mielenkiintoinen, sillä kolme poliisikansanedustajaa äänesti hallituksen esitystä vastaa. Myös rääkkyläläinen Kari Kulmala ilmoitti vastustavansa lakiesitystä, vaikka ei valiokuntamatkan takia päässyt äänestykseen. Kaikilla heillä oli sama perustelu: Laki edistää talousrikollisuutta, eivätkä he voi äänestää ammattietiikkaansa vastaisesti.
Valinnanvapauslainsäädäntöprosessi on hyvä esimerkki erityisen huonosta lainvalmistelusta.
Poliittisen päätöksenteon pitäisi perustua parhaaseen mahdolliseen tietopohjaan ja näyttöön. Hallituksen monet lakiesitykset ovat olleet huonosti valmisteltuja, mutta kyllä valinnanvapauslainsäädäntö on pohjanoteeraus. Lakiesitystä tehtäessä tutkimusnäyttö sekä asiantuntijoiden ja lausunnonantajien mielipiteet on mitätöity täysin. Kolmas näytön muoto on pilotointien kautta löytyvät hyvät käytännöt! Hallitus kaupittelee maakuntiin valinnanvapauden pilotointeja. Ennen kuin maakunnat tekevät päätöksensä, kannattaa miettiä tarkkaan, mitä se tarkoittaa. Hallitushan ehdottaa, että joissakin maakunnissa siirryttäisiin valinnanvapauteen muita aiemmin. Tämähän ei ole pilotointia, sillä todellinen pilotointi tarkoittaisi sitä, että joissakin maakunnissa kokeiltaisiin mallia kunnolla ja sen jälkeen tehtäisiin johtopäätökset ja korjaavat toimenpiteet. Vasta sitten laajennettaisiin uusi toimintatapa koko maahan. Nyt hallitus haluaa ottaa lähes kaikkien asiantuntijoiden ja lausunnonantajien torjuma malli kerralla käyttöön koko maassa. ”Hiukan aiemmin” aloittaminen ei mahdollista korjaavien toimenpiteiden tekemistä. Tällainen hätäinen toiminta näin suuressa ja merkittävässä asiassa on moraalitonta.
Sote- ja maakuntauudistuksen aikataulu on koko ajan ollut liian kiireinen ja nyt pääministeri Sipilä haluaisi nopeuttaa prosessia eduskunnassa. Hän on sitä mieltä, että eduskunnan ei pitäisi lähteä kesätauolle, ennen kuin eduskunta on hyväksynyt lait. Eduskunnan ei pidä suostua tähän painostukseen, sillä näin merkittävä laki on käsiteltävä valiokunnissa riittävän huolellisesti. Esitys on nyt sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, josta se menee perustuslakivaliokuntaan. Perustuslakivaliokunta pääsee käsittelemään lakiesitystä aikaisintaan juhannuksen jälkeisellä viikolla. Sieltä lakiesitys palaa uudelleen sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, jossa siihen tehdään perustuslakivaliokunnan edellyttämät muutokset. Valiokunnat työskentelevät koko ajan, mutta hallituksen aikataulu on mahdoton. Tämä viivästys ei kuitenkaan ole eduskunnan tai valiokuntien vika. Hallitus lupasi alunperin lakiesityksen maaliskuussa ja se tuli eduskuntaan vasta toukokuussa. Pääministeri voi syyttää omaa hallitusta, jos ja kun sen asettamat aikataulut eivät pidä.
Merja Mäkisalo-Ropponen
Puoluehallituksen jäsen
