Perhehoito sopii usein muistisairaalle
(Julkaistu Karjalaisessa 18.4.2017)
Oma koti on paras asuinpaikka niin kauan kuin siellä on fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvallista olla ja asua. Muistisairas joutuu useimmiten jossakin vaiheessa muuttamaan pois omasta kodista etenkin, jos hänellä ei ole omaisia tai läheisiä hoitamassa.
Muistisairaan, jolle oma koti ei enää ole turvallinen ja hyvä paikka asua, tulisi päästä yhteisökotiin. Yhteisökoteja ovat palveluasuminen, tehostettu palveluasuminen, ryhmäkotiasuminen ja perhehoito. On tärkeää muistaa, ettei koti ole vain fyysinen ympäristö. Siihen kuuluvat lisäksi tutut ja turvalliset ihmissuhteet, kodin askareet, mielekäs tekeminen sekä mahdollisuus elää oman elämäntarinan mukaista elämää. Yhteisökoti tulee jokaisen henkilön kohdalla valita yksilöllisesti hoidon ja hoivan tarpeen mukaan sekä tuntien henkilön elämäntarina ja siitä nousevat tarpeet ja toiveet. Perhehoito voi usein olla erinomainen vaihtoehto laadukkaan ja oman näköisen elämän turvaamiseen muistisairaalle.
Perhehoitolain mukaan tavoitteena on antaa perhehoidossa olevalle henkilölle mahdollisuus kodinomaiseen hoitoon ja läheisiin ihmissuhteisiin sekä edistää hänen perusturvallisuuttaan ja sosiaalisia suhteita. Perhehoito sopii hyvin myös omaisten vapaapäivien järjestelyihin.
Perhehoito järjestetään yksilölliseen hoito- ja palvelusuunnitelmaan perustuen ja suunnitelma tehdään yhteistyössä asiakkaan, omaisen, perhehoitajan ja kunnan/maakunnan kanssa. Perhehoitajilta vaaditaan ennakkovalmennusta tehtävään ja he tarvitsevat myös jatkuvaa koulutusta sekä ammatillista että vertaistukea. Perhehoitajalla on oltava oikeus myös vapaapäiviin ja työnohjaukseen. Lisäksi perhehoitajalla on oltava tiedossa nimetty yhdyshenkilö sosiaali- ja terveystoimessa, johon hän voi olla tarvittaessa yhteydessä. Muistisairaan hoidossa yhdyshenkilöksi sopii esimerkiksi muistihoitaja tai kotihoidon nimetty henkilö.
Korostan, ettei perhehoito sovi kaikille, mutta monelle muistisairaalle se on osoittautunut parhaaksi mahdolliseksi asumis- ja hoivamuodoksi sen jälkeen, kun omassa kodissa asuminen ei ole enää ollut mahdollista. Yhteiskunnan kannalta se on myös taloudellisesti järkevä hoitomuoto, sillä esimerkiksi tehostettu palveluasuminen maksaa noin 51 000 euroa vuodessa, kun perhehoidon kustannukset ovat noin 21 000 euroa vuodessa.
Pohjois-Karjala on ollut perhehoidon yksi edelläkävijä ja toivonkin, että Siun Sotessa lähdetään edelleen kehittämään perhehoitoa. Tämä edellyttää myös perhehoitajien työolosuhteista huolehtimista.
Merja Mäkisalo-Ropponen
Kansanedustaja (sd)
Muistiliiton pj.
